Puputerveiset

Eläimellinen teema näyttää jatkuvan. Kaivelin esiin lisää elukoita; nyt pääsiäisen innoittamana pikku jänön, jonka pituus on tuskin kahta senttiä. Ylisöpö ja -kevyt pupu on polymeerimassaa, ja sen on taiteillut ThreeWingsStudion Rebekah. Koko koru on muutenkin kevyt, siro ja lyhyt; sopisi lapsenkin kaulaan.

Kuparinväriseen ketjuun ja osiin olen lisännyt valkoisia siemenhelmiä ja vaahtokorallihelmiä, joiden pinta muistuttaa vähän pupun pintaa.

Näiden kuvien myötä toivotan uskollisille lukijoilleni Oikein Hyvää Pääsiäistä!

 

Sutta ja sekundaa

Tässä lyhyessä kaulakorussa labradoriittisudenpää on pääosassa, vaikka piiloutuukin kokonaisuuteen kohtalaisen mukavasti. Suden seuralaisina ovat pitkulaiset käärmeennahkajaspikset, vuorikidettä, pyriittiä, larvikiittia, obsidiaania...  No jaa, onkohan sittenkään sekundaa. Teki vaan mieli niin sanoa, kun nuo vuorikiteet ja pyriitit ovat niin mukavan epämääräisiä muhkuroita.

Susi puhutteli minua talven pimeinä hetkinä, ja silloin koru sai muotonsa. Vasta kevään valo herätti kuvaamisinnon. Lyhyehkö koru sopii mielestäni sekä miehelle että naiselle, mutta taisin omia sen itselleni. Jotenkin se sopii epämääräisen keskeneräiseen ja susimaiseen olemukseeni. :D

Korukoplassa ketjuja

Magsin korukoplassa oli tällä kertaa haasteena ketju; ei ihan minkälainen tahansa, vaan hauska bingorivi, josta sai poimia mieleisensä yhdistelmän. Mulla nappasi heti, koska olin haaveillut jostakin virkatusta korusta. No tuostahan saisi bigorivin: tekstiili, pyöreä, musta. Löysin tarkoitukseen sopivaa  muinaista jämäpuuvillalankaa, joten värkit eivät paljon maksaneet.  Ei tästä nyt ihan mun tyyliin korua tullut, mutta kiva kokeilu, ja kehittelemällä voisi jotakin itsellekin sopivaa syntyä. Tässä pikku lisänä yksi lenkki mattamustista onyxhelmistä. Niskaan virkkasin solmittavan nauhan, mikä näkyy alakuvassa.

 

 
Onko ruuti keksittävä uudelleen...  Välillä tuntuu siltä. Taas kerran mukamas  "keksin"  tämän ketjuidean ihan itse, kunnes selailin vähän nettiä: no sielellähän näitä löytyi. Kunnon ohjetta en löytänyt, joten kehittelin mallin kokeilemalla. Eilen sitten eteeni tupsahti vahingossa Taika-lehden (8/2013)  sivuilta Molla Millsin ohje. Nuo rinkulat olin tehnyt hyvin samalla tavalla, mutta kiinnitin ketjun renkaaksi virkkaamalla ekan ja viimeisen kerroksen yhteen, Millsin ohjeessa ketju oli ommeltu kiinni. Se saattaa olla helpompi tapa, pitää kokeilla. Ja ehdottomasti kätevämpää olisi selailla kunnolla lehtiä ja nettiä, niin ei tarvitsisi nähdä niin kovin turhaa vaivaa. Mutta toisaalta: On kiva saada ahaaelämyksiä, vaikka myöhemmin huomaakin, että enhän minä sitä ruutia keksinytkään. :D

Korukoplan haasteen julkaisupäiviä oli kolme. Sain kuvattua omani vasta tähän viimeiseen, vaikka virkkaus syntyi ajat sitten. Kiva kun jotkut kerkisivät useampaan. Kiitos taas Mags hauskasta haasteesta! Näitä vaan lisää, niin meikäkin saattaa pakottaa itsensä saamaan jotakin joskus esille. :)

Taas pientä tehtailua

Yleisön pyynnöstä on tullut tehtailtua useampi valko-kirkas-hopea -rannekoru. Pari linkitettyä meni jo. Tein vielä toisen lähes samanlaisen kaksirivisen, jonka esittelin aiemmin. Näitä kolmirivisiä vaijerkoruja tuli lopulta kolme, koska ensin tein liian pitkän, sitten liian lyhyen. Kolmas kerta vasta sanoi toden. :)

Näissä koruissa helmet ovat lasia, simpukkaa ja korumetallia. Lukkona eka kertaa kokeilin käytössä kätevää magneettilukkoa. Tällä idealla voisi itsellekin tehdä omanvärisen vähemmän blingahtavan rannekorun.

Lautturin kutsu ja pieni syyssoitto

Olen aina tykännyt PMMP:n Lautturista, mutta `Vain elämää´ sai kipaleeseen valtavan lisäarvon. Hyvin hanvoin mikään biisi herättää koruntekovimman niin kuin tämä nyt sai aikaan. Ihmettelin hiukan itseäni, miksi tilasin Ragged Robynilta tuollaisia vähän omituisia kelloriipuksia, mutta ne saperäisessä rujossa kauneudessaan vain puhuttelivat.

 

Siniharmaan sävyinen keramiikkakello kuuluu selvästi sille lautturille, joka kutsuu pehmeällä, hiukan pelottavalla kumahtelulla viimeiselle matkalle yli virran. Heti mukaan astuttua epätietoisuuden pimeyden hälvettyä, alkaa näkyä kirkasta, hohtavan taivaansinistä ja sateenkaaren värejä.

 

 Toinen kello kuuluu sitten syyshaltijalle, joka kilauttaa vielä viimeset iloiset, pikkuisen haikeatkin sävelet ennen talviunille menoa. Enää ei ole vihreää, ei paljon lehtiäkään. Mutta hei kesä, täältä tullaan vielä. :)

 

Kelloriipukset ja yksi iso helmi on Ragged Robynin keramiikkaa, lisäksi tsekkiläisiä lasihelmiä, kanadalaisen taiteilijan lasihelmiä, ketju korumetallia.

Pyynnöstä pikkasen blingiä

Jotenkin oon niin kade ihmisille, jotka tykkää syksystä. Musta vaan tuntuu, että ovat niin positiivia, että löytävät syksystäkin jotakin hyvää sanottavaa. Kaikki lyö syksyssä niin päin naamaa. Asennevamma mulla. Tiedän. Asennevamma on varmaan sekin, että en tykkää blingistä, vaikka monet tykkää. Silti tai siksi mulla on laatikkokaupalla blingikoruihin värkkejä. No syksylläkin on tarkoituksensa, ... ja blingillä paikkansa. :D

 Nämä mun postaukseni eivät kyllä mitään taidepläjäyksiä ole, mutta laitanpa viimeiset "saavutukset" tänne joka tapauksessa. Pyydettiin nimittäin monirivistä "lötsköä" kirkas-valko-hopea -rannekorua. Noita ab-käsiteltyjä lasihelmiä haluttiin siihen myös.  Korusta tuli niin simppeli kuin olla ja voi, eikä se taida olla monirivnenkään. Värkkeinä siis nuo ab-käsitellyt lasihelmet ja osterinkuorihelmet ja hopea. Lisäksi tein isommista viisteisistä simpukankuorihelmistä yksirivien version.

Hyvää syksyä joka tapauksessa. ;)

Kaksi (vanhaa?) puuta

Kesä on kohta ohi, vai onko... No eipä ihan vielä. Ihania helleilmoja on piisannut, ja niitähän mä rrrakastan. Vaikka bloginpito on pahasti uinahtanut, pakotin itseni  Magsin korukoplaan, jossa on taas kiva haaste meneillään. Ollaan reissunpäällä, joten toivottavasti saan tämän julkaisupäivänä eetteriin.

Haasteessa oli siis tarkoitus käyttää korun osana tai osina luonnollista puuta mieluummin mahdollisimman vähän käsiteltynä. Jos varastossa sattuu olemaan valmiina tällaisia osia, niitäkin sai käyttää. No muistinpa heti, että olin Helmetin kirppikseltä ostanut pari puupalikkaa riipuksiksi, jotka toki varsin hyvin olisi itsekin voinut metsästä löytää. Puupalat on vain vähän hiottu ja lakattu, joten kelvannevat tähän tarkoitukseen. Aikanaan siis kaikki kummalliset ostokseni saavat jonkin merkityksen.

Ekan korun riipus on honkaa, helmet jotakin puuta ja tsekkiläisiä lasihelmiä Koru on hyvin kevyt. Olkoonpa nimi vaikka "Varjoisaa".

Toinen riipuspalikka on leppää, kaverina keraaminen tammenterho taidehelmi ja tsekkiläinen lasihelmikukka. Korussa mukana myös muita puuhelmiä, mm. palmupuuta, kierrätyslasia, luuta sekä  keramiikkakarhu. Koru on solmittu irlantilaisella pellavavahanauhalla.  Koru olisi kovasti kevyt myös ilman noita kierrätyslasihelmiä. Tämä on tietysti "Karhunkierros".

Viimeisessä kuvassa tämä kieltämättä vähän erikoinen räpellys näkyy kokonaisuudessaan. Muusta en tiedä, mutta taatusti uniikkeja nämä molemmat korut ainakin ovat. :D

Jälleen kiitän ihanaa Magsia, joka jaksaa näitä haasteita järjestää. Korukoplasta löytyy linkit kaikkien osallistujien blogiin. Kannattaa käydä ihailemassa. Minäkin käyn sitten kun olen kunnon yhteyksien päässä.