Löysin puolikas nauhan pikkuruisia aitoja peridootteja. Eivät ne kovin kummoisilta näytä, kun pieniä ovat. Otin nauhasta vain muutaman (12) kiven, ja kieputtelin ne pronssin väriseen riipukseen. Ketju on myös pronssin väristä korumetallia. "Elämän puu" olkoon korun nimi. Puu haluaa lähestyvästä syksystä huolimatta kantaa oksillaan vielä hitusen kevään vihreää elämää.
Peridootista kerrotaan mm. näin:
Peridootti on oliviinin vihreä jalokivimuunnos. Nimen alkuperä on kreikkalaisperäinen, mutta sen alkuperäistä merkitystä ei tunneta. Kivestä on monia uskomuksia: Muinaiset kreikkalaiset kertovat peridootin antavan kantajalleen kuninkaallista arvokkuutta. Uskomuksen mukaan lääkkeiden teho voimistuu, jos ne nautitaan peridootista valmistetusta astiasta. Merirosvot käyttivät kiveä amulettina onnettomuuksia vastaan.
Egyptiläiset kutsuivat peridoottia 'auringon kiveksi'. Ehkä siksi, koska aavikon auringonpaiste muuttaa vihreät kivet päivisin lähes näkymättömiksi. Niitä etsittiin yleensä öisin, jolloin kepeillä merkattiin alueet jossa niitä oli, ja seuraavana päivänä palattiin keräämään kivet. Ristiretkeläisten mukana kivi kulkeutui Eurooppaan, ja keskiajalla se saavutti suosiota kirkollisessa käytössä.
Jatkanpa tähän
samaan postaukseen vielä, elokuuta kun mennään edelleen. Tein
tämän simppelin riipuskorun kaveriksi riemunkirjavan elokuun
korun, "Eloilon". Se kuvaa elokuun satokauden
värirunsautta. Pellon sadon lisäksi metsästä löytyy mustikkaa,
vadelmaa... Lehdet ovat jo osin kellastuneet, muutama kukka vielä
kukkii, sudenkorentojakin saattaa lämpimänä päivänä lennellä.
Mukana
tässä `primproiskassa´ on ainakin lohikäärmeakaattia, karneolia,
jadea, sugliittia, makeanveden helmiä, simpukankuorihelmiä,
tsekkiläistä lasia, siemenhelmiä ja pronssin värisiä
metalliosia. Kaulakoru on lyhyehkö, n.52 cm pitkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti