Taas jäähyväisten aika...

Joka kevät ihanasta kesäloman alusta huolimatta on haikeutta ilmassa. Kaksi kollegaa taas lähtee, ja on aika muistaa heitä jotenkin. Melkein perinteeksi on tullut, että teen lähtijälle muistoksi avainnauhan. Tänä vuonna toinen lähtijöistä oli jo ostanut yhden tekemäni avainnauhakorun, joten sellainen ei läksijäislahjaksi käynyt. Kun tiesin, että hän oli ihaillut tekemääni hopeista rannekorua, ajattelin, että siinä on hänen lahjansa. Koko porukka osallistui materiaalikustannuksiin, minä vain ideoin ja valmistin.

Sinivalkoinen avainnauha on mielestäni omistajansa värinen, heleä ja raikas. Helmet ovat `jadea´, säröakaattia ja simpukkaa kiedottuna hopeidulla langalla, mukana hopeoituja renkaita.

Peräti sinivoittoinen tuli tästäkin kuvasta, vaikka koru on pelkkää hopeaa. Paksusta röpelövalssatusta langasta tuli aikas herkku  kunkku, vaikka kuningattarelle tuleekin. :) Paksun pullea lukko sopii vielä komeuteen. Tekisin itsellenikin samanlaisen, mutta sopiva lukko pitää hommata.