tiistai 24. heinäkuuta 2012

Vanhoja :)

Siis tosi vanhoja, tuhansia vuosia vanhoja.... Noo, en nyt ihan niin vanha itse ole, joten nämä korut eivät ole itse tekemiäni. :D Tarkoitus ei ollut edes kuvata niitä tätä blogia varten, mutta kun mitään valmista ei itselle synny, täytyy tyytyä toisten tekemiin.

Korut kuvasin äskeisellä lomareissulla, ja ovat Lontoon British Museumin aarteistoa. Varsinkin tuo Egyptin osasto oli vallan huikea. Pääosassa siellä olivat aivan muu kuin korut, mutta oli siellä toki niitäkin.

Muinaisia koruja katsellessa tulee miettineeksi korun tekijän ja kantajan elämää. Katseleekohan joku kaukaisessa tulevaisuudessa meidän korumaakareiden tekeleitä miettien, minkähänlainen tarina tuohonkin koruun kätkeytyy.

Aluksi arvokoruja; ylhäisten egyptittärien yllä kaikki oli kultaa mikä kiilsi. 



Seuraavat ovat Egyptin varhaishistorian ajoilta, jopa 7000 vuotta vanhoja. Tekstistä voi saada selvää, jotta tutunpuoleisia materiaalejakin on käytetty. Ei ole mitään uutta auringon alla sanoisi Sinuhe egyptiläinen, vai oliko se sittenkin Saarnaaja. :D


Kreikkaosaston korut olivatkin jo pikkasen uudempaa tuotantoa, mutta reippaasti ennen ajanlaskun alkua nekin on tehty. Harmi, kun en kuvannut noita tekstejä, enkä muista mitä kaikkea niissä luki. Nähtävää oli niin valtavasti, että melkein pyörrytti. Kaikkia osastoja emme edes ehtineet kiertää, kun aikaa oli vain muutama tunti.


Lasivitriinissä luuraa upeita kreikklaisia kultakoruja. Ja lasin heijastuksessa luuraa haamu, jonka kaulassa on korukamu Magsin tekemä koru, jonka nimi on, kuinkas muuten, "Minäkö vanha nainen". Noo, kaikki on suhteellista. :D Se on ehdottomasti yksi lempikoruistani, ja olikin kaulassani koko Englannin reissun. (Sitä paitsi korun virallinen nimi olikin Kesyttämätön. Sekin sopii. :D)


Kun kerta vanhuutta päästiin päivittelemään, niin lopuksi on pakko pistää kuviin pikkusen vanha pikku ammoniitti. Ihan koru tämä ei ole, mutta koru tulee mieleen, koska olen tilannut joskus Kiinasta ammoniittiriipuksia. Olen ihaillut niiden "muinaisuutta" epäillen välillä, voivatko ne oikeasti olla niin vanhoja.

Kokoa tällä ammoniitilla on lähes metri, ja sen koti on nykyään Lontoon Natural History Museum. Todella näkemisen arvoinen paikka sekin. Tuossa klapussa sitten seisoo ikä, noin about. :D



4 kommenttia:

Korustamo kirjoitti...

Wautsi mitä koruja ja kuvia:)
Nainen on turhamainen aina, ja ennenaikaan varmaan miehetkin(ylempiarvoiset) käyttivat koruja.
Olisi mielenkiintoista käydä itsekin nuo katsastamassa paikan päällä:)

Suntsa kirjoitti...

Todella mielnkiintoisia olivat nuo Lontoon museot kyllä. Aikaa vain tarvitsisi paljon enmmän. Näkemistä on niin tollkuttomasti.

Niin tosiaan, olhan niitä helyjä ylhäisillä miehilläkin vaikka kuinka. :)

Mags kirjoitti...

Kurkistin illalla 'vesi kielellä' nämä kuvasi! Arvaa harmittaako, etten joskus aikoinaan kun Ateenan museot kiersin(ovat huikeita!!), niin, etten osannut silloin keskittyä lainkaan koruihin! Ne ovat niin täynnä kertomuksia kun pääsee lähituntumaan!
Hih, hauska tuo kuva missä näkyy heijastus Susta koru kaulallasi :-)

Suntsa kirjoitti...

Hei Mags! Nykyään kyllä kans katsastan museot vallan uusin silmin. Vanhempana vaan tuo reissaaminen ei tunnu enää niin helpolta. Vähän tosiaan harmittaa kun on ohittanut varmasti paljon sellaista, mihin nyt olisi mielenkiintoa.
Tuo toinen haamu kuvassa ei muuten ole ihan randomtyyppi, vaan mieheni, kuten ehkä arvasitkin. :D