Unohtunut jouluhaaste - Forgotten Christmas challenge

Ilmottauduin joskus kovin huolimattomasti Art Elements  jouluhaasteeseen. Missasin homman, en mielestäni saanut mitään vastauspostia, niin ajattelin, että haaste meni ohi. Sitten unohdin koko jutun.

Kaikenlaista toki olen tehnyt, kuvia on tullut otettua vähemmän. Nyt siis vain epätoivoinen paikkaus tilanteeseen: Tässä ovat tyttärilleni kutomani lahjat. 💝 (Tein myös korulahjoja, mutta kuvaamatta jäivät nekin...)

            -----------------------------------------------

Sorry. I completely forgot this Art Elements challenge. I signed up for this, and I don't think I received any reply mail, so I thought the challenge was over.
 
So now a desperate fix for the situation: Here are the gifts I knit for my daughters. 💝 (I made some jevellery too, but I forgot to take any pictures of them.)

No niin, kaikkien haastevierailijoiden käynnin jälkeen löysin vielä muutamista tekemistäni lahjoista kuvia, joten laitan ne nyt vielä tänne, vaikka vähän jälkijunassa ollaan taas... 😬

I found still two pictures of socks I made for my husband and my mom.

 

 

 And some simply jewelery, I have made for Christmas presents, so I can show them here.

 The earrings reminding the Finnish "himmeli",  are made from steel.

And here some very easymade earrings and necklaces. The butterfly is from "Elukka", the finnish ceramic artist. I only put it into steelchain. 😁

Krossikaupallla

Nyt tulee huonoja kuvia, mutta pientä dokumenttia, että varamasti olen tehnyt koru/kuukaisi, ja vähän päälle. Nimittäin joulumyyjäisiin väsäsin lähinnä korviksia, joista tässä vasta osa... ja blingblind rannekoruja, jotka eivät ole ominta lajiani, niin kuin eivät korviksetkaan. Mutta monet vain tykkäävät kimaltavasta, joten jos jotakin haluaa myydä, niitä nyt vain on myös mukana oltava.

Läjäpäin tein myös iänikuisia lumihiutaletähtä, jotka jäivät kuvaamatta. Mutta jokainen hiukan erilainen yksilö niin kuin lumihiutaleetkin ovat. Yksilöllisyys on mottoni, ja se pitää mielenkiinnon tekmiseen yllä.

Vähintään koru/ kuukausi

Nyt olen pyhästi päättänyt, että vähintään yksi koru/kuukausi on synnyttävä. No se ei ole paljon, mutta tähän asti sekin on tökkinyt. Tällä kuulla olen tehnyt jo kolme korua, jee! Korut valmistuivat nelikymppisille, ja kaksi niistä päätähdelle. Itselle tein pika pikaa mekkoon sopivan supersimppelin kaulakorun.

Juhlakalu sai hopeasta valmistetun setin, helmet simpukankuorta ja vuorikidettä. Ovat kantajansa näköiset. 💜

Oman korun tein granaattihelmistä, keskelle Golem Studion keramiikkahelmi. Ensimmäisessä  kuvassa on myös aimmin tekemäni rannekoru, pronssilehti englantilaisen taiteilijan Lesley Wattin tekemä. 

Tässä näkyy viimeisten korujeni tyyli- ja pituuserot mukavasti. Hyvin erilaisia ovat tyyliltään, eivät siis samaan kaulaan. 😁

Elämän puu ja elokuun kivi

Siirryn sujuvasti syyskuun kivestä elokuun kiveen. Mutta mitä ihmettä, kulkeeko aika nykyään taaksepäin? No ei suinkaan; se kulkee kiihtyvällä vauhdilla eteenpäin niin, että lähes vuosi on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Hupsista. Siinä välissä allekirjoittaneesta on tullut "eläkemummo". Ei siis oikeasti mummo, vaan eläkeläinen. Nyt sitä aikaa pitäisi olla...

 Löysin puolikas nauhan pikkuruisia aitoja peridootteja. Eivät ne kovin kummoisilta näytä, kun pieniä ovat. Otin nauhasta vain muutaman (12) kiven, ja kieputtelin ne pronssin väriseen riipukseen. Ketju on myös pronssin väristä korumetallia. "Elämän puu" olkoon korun nimi. Puu haluaa lähestyvästä syksystä huolimatta kantaa oksillaan vielä hitusen kevään vihreää elämää.

Peridootista kerrotaan mm. näin:
Peridootti on oliviinin vihreä jalokivimuunnos. Nimen alkuperä on kreikkalaisperäinen, mutta sen alkuperäistä merkitystä ei tunneta. Kivestä on monia uskomuksia: Muinaiset kreikkalaiset kertovat peridootin antavan kantajalleen kuninkaallista arvokkuutta. Uskomuksen mukaan lääkkeiden teho voimistuu, jos ne nautitaan peridootista valmistetusta astiasta. Merirosvot käyttivät kiveä amulettina onnettomuuksia vastaan.
Egyptiläiset kutsuivat peridoottia 'auringon kiveksi'. Ehkä siksi, koska aavikon auringonpaiste muuttaa vihreät kivet päivisin lähes näkymättömiksi. Niitä etsittiin yleensä öisin, jolloin kepeillä merkattiin alueet jossa niitä oli, ja seuraavana päivänä palattiin keräämään kivet. Ristiretkeläisten mukana kivi kulkeutui Eurooppaan, ja keskiajalla se saavutti suosiota kirkollisessa käytössä.

                                              

Jatkanpa tähän samaan postaukseen vielä, elokuuta kun mennään edelleen. Tein tämän simppelin riipuskorun kaveriksi riemunkirjavan elokuun korun, "Eloilon". Se kuvaa elokuun satokauden värirunsautta. Pellon sadon lisäksi metsästä löytyy mustikkaa, vadelmaa... Lehdet ovat jo osin kellastuneet, muutama kukka vielä kukkii, sudenkorentojakin saattaa lämpimänä päivänä lennellä. 

 

                     

Mukana tässä `primproiskassa´ on ainakin lohikäärmeakaattia, karneolia, jadea, sugliittia, makeanveden helmiä, simpukankuorihelmiä, tsekkiläistä lasia, siemenhelmiä ja pronssin värisiä metalliosia. Kaulakoru on lyhyehkö, n.52 cm pitkä.