tiistai 24. syyskuuta 2019

Vähintään koru/ kuukausi

Nyt olen pyhästi päättänyt, että vähintään yksi koru/kuukausi on synnyttävä. No se ei ole paljon, mutta tähän asti sekin on tökkinyt. Tällä kuulla olen tehnyt jo kolme korua, jee! Korut valmistuivat nelikymppisille, ja kaksi niistä päätähdelle. Itselle tein pika pikaa mekkoon sopivan supersimppelin kaulakorun.

Juhlakalu sai hopeasta valmistetun setin, helmet simpukankuorta ja vuorikidettä. Ovat kantajansa näköiset. 💜







Oman korun tein granaattihelmistä, keskelle Golem Studion keramiikkahelmi. Ensimmäisessä  kuvassa on myös aimmin tekemäni rannekoru, pronssilehti englantilaisen taiteilijan Lesley Wattin tekemä. 



Tässä näkyy viimeisten korujeni tyyli- ja pituuserot mukavasti. Hyvin erilaisia ovat tyyliltään, eivät siis samaan kaulaan. 😁



lauantai 10. elokuuta 2019

Elämän puu ja elokuun kivi


Siirryn sujuvasti syyskuun kivestä elokuun kiveen. Mutta mitä ihmettä, kulkeeko aika nykyään taaksepäin? No ei suinkaan; se kulkee kiihtyvällä vauhdilla eteenpäin niin, että lähes vuosi on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Hupsista. Siinä välissä allekirjoittaneesta on tullut "eläkemummo". Ei siis oikeasti mummo, vaan eläkeläinen. Nyt sitä aikaa pitäisi olla...

 Löysin puolikas nauhan pikkuruisia aitoja peridootteja. Eivät ne kovin kummoisilta näytä, kun pieniä ovat. Otin nauhasta vain muutaman (12) kiven, ja kieputtelin ne pronssin väriseen riipukseen. Ketju on myös pronssin väristä korumetallia. "Elämän puu" olkoon korun nimi. Puu haluaa lähestyvästä syksystä huolimatta kantaa oksillaan vielä hitusen kevään vihreää elämää.


Peridootista kerrotaan mm. näin:
Peridootti on oliviinin vihreä jalokivimuunnos. Nimen alkuperä on kreikkalaisperäinen, mutta sen alkuperäistä merkitystä ei tunneta. Kivestä on monia uskomuksia: Muinaiset kreikkalaiset kertovat peridootin antavan kantajalleen kuninkaallista arvokkuutta. Uskomuksen mukaan lääkkeiden teho voimistuu, jos ne nautitaan peridootista valmistetusta astiasta. Merirosvot käyttivät kiveä amulettina onnettomuuksia vastaan.
Egyptiläiset kutsuivat peridoottia 'auringon kiveksi'. Ehkä siksi, koska aavikon auringonpaiste muuttaa vihreät kivet päivisin lähes näkymättömiksi. Niitä etsittiin yleensä öisin, jolloin kepeillä merkattiin alueet jossa niitä oli, ja seuraavana päivänä palattiin keräämään kivet. Ristiretkeläisten mukana kivi kulkeutui Eurooppaan, ja keskiajalla se saavutti suosiota kirkollisessa käytössä.

                                              


Jatkanpa tähän samaan postaukseen vielä, elokuuta kun mennään edelleen. Tein tämän simppelin riipuskorun kaveriksi riemunkirjavan elokuun korun, "Eloilon". Se kuvaa elokuun satokauden värirunsautta. Pellon sadon lisäksi metsästä löytyy mustikkaa, vadelmaa... Lehdet ovat jo osin kellastuneet, muutama kukka vielä kukkii, sudenkorentojakin saattaa lämpimänä päivänä lennellä. 


 
                     
Mukana tässä `primproiskassa´ on ainakin lohikäärmeakaattia, karneolia, jadea, sugliittia, makeanveden helmiä, simpukankuorihelmiä, tsekkiläistä lasia, siemenhelmiä ja pronssin värisiä metalliosia. Kaulakoru on lyhyehkö, n.52 cm pitkä. 




                                                            

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Syyskuun kivi: safiiri

Tein pika pikaa unelmasiepparin ihanalle 13-vuotiaalle synttärilahjaksi. Syyskuun kivi on safiiri. No ihan safiireja ei kivivarastostani löytynyt, mutta markkeeratkoon sininen onyx nyt sitä.


Tietoa ja myyttejä kuukaudenkivistä -sivustolla kerrotaan seuraavaa:

Karkeasti ottaen kaikki korundit jotka eivät ole väriltään punaisia ovat safiireja. Safiireita löytyy kaikissa kirjon väreissä joista halutuin väri on sininen. Nimi on alkujaan Kreikan kielen sanasta 'sappheiros' eli sininen. Tärkeimmät esiintymät Burmassa, Sri Lankassa ja Australiassa. Muinaisessa Persiassa uskottiin taivaankannen värin olevan peräisin suuresta safiirista.

Antiikin aikaan uskottiin että raamatun kymmenen käskyä olisi kirjoitettu suurille safiirilaatoille. Sen ajan papit ja noidat kunnioittivat kaikista kivistä juuri safiireja koska sillä uskottiin olevan oraakkelimaisia ominaisuuksi.Safiiri on pyhitetty kreikkalaisen jumaltaruston Apollolle tulevaisuuden ennustamisen suhteen. Englannin kuninkaallisen perheen Prinssi Charles valitsi sinisen safiirin Prinsessa Dianan kihlasormukseen.
Tähtisafiireita on kutsuttu myös kohtalon kiviksi ja niiden tähtikuvion kolmea risteävää valoheijastumaa on kutsuttu uskoksi, toivoksi ja kohtaloksi.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Löytyi yksi

Löysinpä yhden puolipimeässä otetun kännypläjäyksen tästäkin korusta. Voi tätä surkeaa alennustilaa. Korukuvia pitää ottaa oikeasti kunnon kameralla kymmeniä, ennen kuin voi olla tyytyväinen. Voi olla, että lopputulos ei juuri kummempi ollut, mutta hei, se tunne.😊

Tämä koru on synttärilahja hyvälle ystävälle, jolta oli tällainen sudenkorento hukkunut joskus aikaisemmin tekemästäni korusta. Niinpä tein uuden, kun värkkiä piisaa;  tässä makeanvedenhelmet ja kaikki muu hopeaa. Ja sudenkorento kiinni niin, ettei varmasti irtoa.


sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Unelmien sieppausta ja pientä päivitystä

Voi voi kun aika rientää ja blogi uinuu. Pienen pienesti silloin tällöin syntyy jotain korurintamalla, mutta ei mitään kovin mainittavaa. Myyntiä on tasan kerran vuodessa kunnan joulumarkkinoilla. Koruja, jotka olen nimennyt unelmasieppareiksi olen tehtaillut joitakin, kivet väritoiveiden mukaan.

Nyt tein lahjaksi taas yhden siepparin; ihanalle tytölle (tai naiselle, mutta minun mittapuullani tytölle :D ) joka ei oikein tiedä lempiväriään. Siksi valitsin korukiveksi hiukan mystisesti värinsä paljastavan labradoriitin. Jossain valossa se näyttää harmaalta, mutta valon tullessa eri suunnista, kivi välkehtii sinisen tai vihreän sävyissä. Nämä valitsemani kivet olivat hyvin laadukkaita, ja siksi värit hohtavat todella kauniisti 


Joulumarkkinoilla toivottiin myös avainnauhoja, ja teinkin niitä tilauksesta muutamia. Kuvat vain napattu pimeimpään vuodenaikaan kännykällä, joten taidekuvia eivät ole. :D



                                            

torstai 23. helmikuuta 2017

Aina vaan avainnauhoja

On tässä tullut vähän muutakin tehtyä korurintamalla, mutta kas kun ovat jääneet kuvaamatta, ja nämä iäikuiset avainnauhat pääsevät aina blogiin asti. :D  Tässä taas läksijäislahja; tällä kertaa kivalle harjoittelijatytölle, josta jonain päivänä tulee myös opettaja. :)

Uniikki nauha on akaattia, jadea, puuta, simpukankuorta, marmoria ym. kivilajeja, Elukan keramiikkamökki, englantilaisen lamppuhelmitaiteilijan helmi maaplänttinä mökin alla.


sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Taas tähtiä

Joulukuun lähestyessä pyydettiin taas tähtiä, tällä kertaa valkoisia sävyjä. Näitä voisi omaankin kuuseen värkätä, mutta lähinnä olen tehnyt muille. Helmet ovat pääasiassa valkoista lasia ja kirkasta kristallia, jossakin taisi olla muutama simpukankuorihelmikin. Eipä kovin luovaa, mutta yritin tehdä jokaisesta tähdestä uniikin, niin kuin ovat oikeatkin lumitähdet. Päällisin puolin näyttävät samanlaislta, mutta kahta täysin samanlaista ei ole. Lisääkin on tulossa, ja erilaisia siis edelleen. Siksi kaikki kuvattava, etten vahingossa tee samanlaista. :)

Tässä näitä, pieniä...

... ja isoja.