tiistai 24. heinäkuuta 2012

Vanhoja :)

Siis tosi vanhoja, tuhansia vuosia vanhoja.... Noo, en nyt ihan niin vanha itse ole, joten nämä korut eivät ole itse tekemiäni. :D Tarkoitus ei ollut edes kuvata niitä tätä blogia varten, mutta kun mitään valmista ei itselle synny, täytyy tyytyä toisten tekemiin.

Korut kuvasin äskeisellä lomareissulla, ja ovat Lontoon British Museumin aarteistoa. Varsinkin tuo Egyptin osasto oli vallan huikea. Pääosassa siellä olivat aivan muu kuin korut, mutta oli siellä toki niitäkin.

Muinaisia koruja katsellessa tulee miettineeksi korun tekijän ja kantajan elämää. Katseleekohan joku kaukaisessa tulevaisuudessa meidän korumaakareiden tekeleitä miettien, minkähänlainen tarina tuohonkin koruun kätkeytyy.

Aluksi arvokoruja; ylhäisten egyptittärien yllä kaikki oli kultaa mikä kiilsi. 



Seuraavat ovat Egyptin varhaishistorian ajoilta, jopa 7000 vuotta vanhoja. Tekstistä voi saada selvää, jotta tutunpuoleisia materiaalejakin on käytetty. Ei ole mitään uutta auringon alla sanoisi Sinuhe egyptiläinen, vai oliko se sittenkin Saarnaaja. :D


Kreikkaosaston korut olivatkin jo pikkasen uudempaa tuotantoa, mutta reippaasti ennen ajanlaskun alkua nekin on tehty. Harmi, kun en kuvannut noita tekstejä, enkä muista mitä kaikkea niissä luki. Nähtävää oli niin valtavasti, että melkein pyörrytti. Kaikkia osastoja emme edes ehtineet kiertää, kun aikaa oli vain muutama tunti.


Lasivitriinissä luuraa upeita kreikklaisia kultakoruja. Ja lasin heijastuksessa luuraa haamu, jonka kaulassa on korukamu Magsin tekemä koru, jonka nimi on, kuinkas muuten, "Minäkö vanha nainen". Noo, kaikki on suhteellista. :D Se on ehdottomasti yksi lempikoruistani, ja olikin kaulassani koko Englannin reissun. (Sitä paitsi korun virallinen nimi olikin Kesyttämätön. Sekin sopii. :D)


Kun kerta vanhuutta päästiin päivittelemään, niin lopuksi on pakko pistää kuviin pikkusen vanha pikku ammoniitti. Ihan koru tämä ei ole, mutta koru tulee mieleen, koska olen tilannut joskus Kiinasta ammoniittiriipuksia. Olen ihaillut niiden "muinaisuutta" epäillen välillä, voivatko ne oikeasti olla niin vanhoja.

Kokoa tällä ammoniitilla on lähes metri, ja sen koti on nykyään Lontoon Natural History Museum. Todella näkemisen arvoinen paikka sekin. Tuossa klapussa sitten seisoo ikä, noin about. :D



maanantai 9. heinäkuuta 2012

Annan (sut pois)

Tapasin pitkästä aikaa vanhan ystäväni Annan. Annan nyt hänelle jonkun korun, ehkä tämän. Anna on selkeästi väritykseltää kesä. Ainakin tuo oranssi on hänen värinsä.

Nuo välilinkit on pätkitty ihansta pronssinvärisestä ketjusta, helmet simpukankuorta. Kuva vähän vääristää värejä.




maanantai 2. heinäkuuta 2012

Seija seitkyt

Hidasta on ollut koruilu, ja hidasta tämäkin touhu. Turha kai mainita.

En näköjään osaa tehdä koruja muuta kuin "tarpeeseen". Siis tosi nuorekkaalle seitsemänkymppiselle piti saada jotain korua aikaiseksi. Malli on taas vähän matkittu (en viitsi sanoa keneltä :D).

 

Helminä vuorikristalli"pumkinseja" ja ihanan mauven värisiä makeanvedenhelmiä kahta mallia ja Hill Tribe -hopeahelmi, keskushelmenä iso mauven värinen simpukankuorihelmi. Linkitykset, helmihatut ja lukko hopeaa tietty myös. Joku voi sanoa, että liian tyttömäinen, mutta luulenpa että on sopiva kantajalleen.

Kuvaaminen ei oikein sujunut eka yrittämällä. Tuli vain epätarkkoja ja levottomia kuvia, kun kuvasin kirjavan alustan päällä pilvisellä säällä. Sitten otin ehtoommalla uusiksi pelkällä valkoisella alustalla, jotta korusta saisi jonkun tolkun.





Ja mikähän olisi nimi. Ei tietoa, mutta korua tehdessä oli taas pakko hyräillä "tuoksut vanamon ja varjot veen". :)