keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Pitkä lento

Eräänä kauniina keväisenä päivänä lähti matkaan mustarastas;  lintu,  jonka tein ja rakkaudesta kevääseen ja kauniisiin muistoihin. Tänään sen pitkä, mutta erittäin mielenkiintoinen  matka päättyi; matkanjärjestäjänä kukas muu kuin ihana korukoplaemomme  Mags.

 

Kyseessä on siis korukoplamme ”pätkäkoru”,  jossa jokainen teki riipuksen, joka lähti neljälle muulle jatkettavaksi. Vietimme jännittäviä hetkiä jatkaen toisten koruja ja kurkistellen pieniä vihjeitä, joita viikoittain tupsahteli blogeihin. Lopulta riipus palasi takaisin tekijälleen valmiina koruna mukanaan neljän muun koruilijan tekemät pätkät.
Kertokoon lintu, miten matka sujui ja mitä matkalla  tapahtui. 

 

Ensimmäisenä  liitelin Helmin luo. Oli 8.5., kevään ensimmäinen todella lämmin päivä.  Helmi ei ollut uskaltanut tehdä mitään etukäteen, koska riipuksen koko oli kuitenkin hieman arvoitus.  Hän kypsytteli ajatuksiaan muutaman päivän ja ryhtyi sitten hommiin.


 Annoin Helmille kuulemma hieman haastetta; ensimmäinen haaste oli isosta hopeoidusta rinkulasta riippuva sinipunainen swaropariskunta, jonka piti roikkua renkaan yläosasta. Helmi kokeili useammanlaisia vaihtoehtoja ennenkuin päätyi nykyiseen. Oman pätkänsä lähtökohdaksi hän otti riipuksen värityksen. Lisäksi Helmi halusi jatkaa ideaa lehvistössä laulelevasta  lintusesta. Koska korun tarkoitus oli olla muisto 30-vuotishääpäivästä, hän laittoi mukaan sydämenmuotoisen onyxhelmen. Muut materiaalit ovat akaatti (vihreät ja yksi keltainen), lasilehdet ja magnesiittiheishit.  Helmi käytti erivärisiä metalliosia  kuten riipuksessakin oli käytetty.

Helmin mielestä oli haastavaa, mutta hauskaa ja innostavaa.  Hän toivotteli vielä Aurinkoista kesää ja koruiluintoa kaikille. 

Helmin luota matkani jatkui Outiriinan kotiin. Siellä sää oli ollut hyvin vaihteleva; välillä paistoi aurinko ja välillä satoi ihan kunnolla. Sää kuvasi siis Outiriinan mielestä hyvin hänen olotilaansa. Tekeminen kuitenkin jopa auttoi pitämään ajatukset kasassa. Urhoollisesti Outiriina jaksoikin hoitaa hommansa surun keskellä.


Outiriina nosti vihreiden helmien laatikon pöydälle ja melkeinpä saman tien hänen sormiinsa osuivat  sopivat helmet. Erilaisten kivihelmien lisäksi mukaan löytyi pieni musta lasilehti, pari vaaleankeltaista kukkaa, kupariset pikku perhoset, fluooriittisiruja ja messinkilankaa. Nyt renkaan molemmin puolin on ketjun pätkä ja swaropariskunta asettuu kauniisti roikkumaan. Outiriina oli ketjunpätkäänsä aika tyytyväinen, vaikka sanoi jännittäneensä aika lailla etukäteen. Mutta kun hän avasi kuoren, totesi hän heti, että Leenan ketjun yhteyteen oli helppoa tehdä omansa. 


Outiriina toivotteli vielä lämmintä kevättä ja elämäniloa, ja tulkoon kesästä aurinkoinen, ihana ja koruisa.

Kaksi viikkoa oli jo kulunut.  Seuraavaksi saavuin  Magsin luo. Helmi ja Outiriina olivat Magsin mielestä aloittaneet niin innostavasti, että hän löysi jatkon välittömästi. Mags jatkoi lehvistöä ja perhosteemaa sekä poimi värejä aiemmista osasista. Swarovskin kristalliketjun hän laittoi riipuksen kirkkaan renkaan pariksi; 12 osaa siinä on ”täydellisyyden luku”. Renkaalle vastineena oli myös perhoshelmien muoto sekä korumetalliset linkit. Tahallaan Mags jätti osuutensa hiukka lyhyemmäksi, jottei Koralli jää aivan niskan taakse. 



 Mags toivotteli vielä lähtiessäni Iloa ja onnea jokaiseen päivääni! <3

Kolme viikkoa olin jo ollut matkalla. Vaikka oli ollut hauskaa ja jännittävää, koti-ikävä alkoi jo hiukan vaivata. Vihdoin oli vuorossa viimeinen kyläpaikka. Se oli Korallin luona. Korallinkin mielestä muut tytöt olivat tehneet tosi hienoa työtä. Hän sai kuin saikin oman pätkänsä tehtyä, ja menihän kevyesti. Hänkin pelkäsi etukäteen, mitä kaikkea siinä mahtaa olla ja onko hänellä sopivaa korumateriaalia.


Koralli laittoi tähän valmisketjua, simpukkahelmisiruja, onyxia, savukvartsia, myös nuo ihanat kukanmuotoiset ovat savukvarsia, ja tietenkin mukana muutama swarovskin kristalli. Pitkulaiset helmet ovat niin ihania ja sopivan värisetkin, mutta vähän löi tyhjää, mitä ne ovatkaan. :D Tämä pätkä on osunut suunnilleen niskan puolelle, mutta oli ihanaa, että koru jatkui myös niskassa.


Korallista oli kiva tehdä tätä projektia, joka on nyt loppu. Hän toivoi, että lopputulos miellyttää. Samoin hän toivotteli Hyvää kesää ja paljon rakkautta. Koralli oli kirjoittanut myös seuraavan ihanan runon:


Mustarastas laulaa...
Mustarastas istuu, lepää oksalla ja sukii sulkansa.
Se laulaa laulun suloisen, joka kaikuu pitkälle.
Kumpa saisin laulun muuttaa sanoiksi.
Voisin ehkä ymmärtää hänen maailmaa.
Välillä se säpsähtää ja laulu hiljenee,
lehvistöön hän piiloutuu.
Mitä hän näki, ehkä hän mietti...




Lopulta lintu saapuu kotiin onnellisena. Se oli välillä ollut kiireinen ja väsynyt, mutta se oli saanut voimaa siipiinsä, aina juuri sopivasti selviytyäkseen seuraavasta etapista. Joka palasesta se sai mukaansa muistoja, jotka sitä kantoivat. Ja perillä kotona se oli niin kaunis; paljon kauniimpi kuin lähtiessään. Se lauloi kiitoksensa kultaisille emännille, joiden luona se oli saanut vierailla.


Se pituinen oli se koru. :)

Minäkin kiitän lintuseni  puolesta erityisesti Magsia, mutta myös kaikkia teitä korukamuni, jotka olitte mukana, Meillä oli tosi hauskaa ja jännittävää. Otetaanko joskus uusiksi? :D




14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Korusta tuli todella kaunis! Tykkään♥

T:Heta

Jaana alias jahnukainen kirjoitti...

Hauska idea teillä naisilla ja korusta tuli hieno. Runsaasti kauniita yksityiskohtia. Paljon, paljon katseltavaa ja ihasteltavaa.

Suntsa kirjoitti...

Kiitos Heta ja Jaana, lännen nopeimmat! :D Ja kiva, että kommentoijissa on myös niitä, jotka olen nähnyt livenä. Se on harvinaista herkkua. ;)

Miina kirjoitti...

Sievä koru! Vähän jokaisen teistä näköä tässä korussa! :)

Mags kirjoitti...

Tää koru meinas jäädä meille! :-D

Upeaa on myös tuo niskaosuuden katseltavuus!

kirsema kirjoitti...

Kylläpä oli tämäkin upea!

Meke kirjoitti...

Kauniista lennosta tyylikkääksi koruksi :)

Helmi kirjoitti...

Ihastuttava, kesäinen riipus on saanut kauniin jatko-osan :) Kivasti kerrottu tarina.

Vicky Koralli kirjoitti...

Oi minäpä näin tämän korun kokonaisuudessa ensimmäisenä. Olen tosi tyytyväinen oman korupätkän. Minusta se istuu loistavasti väriltään, sekä kaulalla. Nimittäin piti kokeilla siitä, johtuen niistä roikkuvista helmistä jotka ovat sijoittuneet niskaosuudelle. Auringoista kesää. T:) Koralli

Suntsa kirjoitti...

Kiitos kovasti kaikille kommenteista.

Koralli, tosiaankin se roikkuva osuus on ihana niskassa. En olisi itse ikinä keksinyt tuollaista. Varsinkin kesäasujen kanssa se näkyy hienosti. Ja saihan sitä korua kokeilla, kun ekana se oli valmiina käsissä, mäkin roikotin Helmin korua hetken kaulassani lupaa kysymättä. :D

Othel kirjoitti...

Kävin vihdoin katsomassa porukkanne tuotokset. Tässä kyllä riipuksen suuri koko ja selkeä muoto ovat kokonaisuuden kannalta ehdoton valtti. Kaulanauhaosuuksista kun väistämättä on tullut melkoisia sillisalaatteja (hei, mä tykkään sillisalaatista!), mutta nyt nauha krumeluureineen pysyy alisteisena riipukselle. Monimuotoisuus on hienoa, kunhan lintu on pomo.

Suntsa kirjoitti...

Jep Othel, tiesin alkaessani, että korusta tulee taatusti erilainen kuin mun supersimppelit tylsyyteni. Siksi tein riipuksestakin jotakin muuta kuin omaa pikku piiperrystä. Mutta näissä on taikaa, kuten Mags sanoi. Olisin heti valmis uuteen rinkiin. :D

Niina kirjoitti...

Mahtavat sävyt ja runsas kokonaisuus. Todella ihania yksityskohtia.

Alise kirjoitti...

Ihanan runsas koru ja kauniit värit :)