Pitkä lento

Eräänä kauniina keväisenä päivänä lähti matkaan mustarastas;  lintu,  jonka tein ja rakkaudesta kevääseen ja kauniisiin muistoihin. Tänään sen pitkä, mutta erittäin mielenkiintoinen  matka päättyi; matkanjärjestäjänä kukas muu kuin ihana korukoplaemomme  Mags.

 

Kyseessä on siis korukoplamme ”pätkäkoru”,  jossa jokainen teki riipuksen, joka lähti neljälle muulle jatkettavaksi. Vietimme jännittäviä hetkiä jatkaen toisten koruja ja kurkistellen pieniä vihjeitä, joita viikoittain tupsahteli blogeihin. Lopulta riipus palasi takaisin tekijälleen valmiina koruna mukanaan neljän muun koruilijan tekemät pätkät.

Kertokoon lintu, miten matka sujui ja mitä matkalla  tapahtui. 

 

Ensimmäisenä  liitelin Helmin luo. Oli 8.5., kevään ensimmäinen todella lämmin päivä.  Helmi ei ollut uskaltanut tehdä mitään etukäteen, koska riipuksen koko oli kuitenkin hieman arvoitus.  Hän kypsytteli ajatuksiaan muutaman päivän ja ryhtyi sitten hommiin.

 Annoin Helmille kuulemma hieman haastetta; ensimmäinen haaste oli isosta hopeoidusta rinkulasta riippuva sinipunainen swaropariskunta, jonka piti roikkua renkaan yläosasta. Helmi kokeili useammanlaisia vaihtoehtoja ennenkuin päätyi nykyiseen. Oman pätkänsä lähtökohdaksi hän otti riipuksen värityksen. Lisäksi Helmi halusi jatkaa ideaa lehvistössä laulelevasta  lintusesta. Koska korun tarkoitus oli olla muisto 30-vuotishääpäivästä, hän laittoi mukaan sydämenmuotoisen onyxhelmen. Muut materiaalit ovat akaatti (vihreät ja yksi keltainen), lasilehdet ja magnesiittiheishit.  Helmi käytti erivärisiä metalliosia  kuten riipuksessakin oli käytetty.

Helmin mielestä oli haastavaa, mutta hauskaa ja innostavaa.  Hän toivotteli vielä Aurinkoista kesää ja koruiluintoa kaikille. 

Helmin luota matkani jatkui Outiriinan kotiin. Siellä sää oli ollut hyvin vaihteleva; välillä paistoi aurinko ja välillä satoi ihan kunnolla. Sää kuvasi siis Outiriinan mielestä hyvin hänen olotilaansa. Tekeminen kuitenkin jopa auttoi pitämään ajatukset kasassa. Urhoollisesti Outiriina jaksoikin hoitaa hommansa surun keskellä.

Outiriina nosti vihreiden helmien laatikon pöydälle ja melkeinpä saman tien hänen sormiinsa osuivat  sopivat helmet. Erilaisten kivihelmien lisäksi mukaan löytyi pieni musta lasilehti, pari vaaleankeltaista kukkaa, kupariset pikku perhoset, fluooriittisiruja ja messinkilankaa. Nyt renkaan molemmin puolin on ketjun pätkä ja swaropariskunta asettuu kauniisti roikkumaan. Outiriina oli ketjunpätkäänsä aika tyytyväinen, vaikka sanoi jännittäneensä aika lailla etukäteen. Mutta kun hän avasi kuoren, totesi hän heti, että Leenan ketjun yhteyteen oli helppoa tehdä omansa. 

Outiriina toivotteli vielä lämmintä kevättä ja elämäniloa, ja tulkoon kesästä aurinkoinen, ihana ja koruisa.

Kaksi viikkoa oli jo kulunut.  Seuraavaksi saavuin  Magsin luo. Helmi ja Outiriina olivat Magsin mielestä aloittaneet niin innostavasti, että hän löysi jatkon välittömästi. Mags jatkoi lehvistöä ja perhosteemaa sekä poimi värejä aiemmista osasista. Swarovskin kristalliketjun hän laittoi riipuksen kirkkaan renkaan pariksi; 12 osaa siinä on ”täydellisyyden luku”. Renkaalle vastineena oli myös perhoshelmien muoto sekä korumetalliset linkit. Tahallaan Mags jätti osuutensa hiukka lyhyemmäksi, jottei Koralli jää aivan niskan taakse. 

 Mags toivotteli vielä lähtiessäni Iloa ja onnea jokaiseen päivääni! <3

Kolme viikkoa olin jo ollut matkalla. Vaikka oli ollut hauskaa ja jännittävää, koti-ikävä alkoi jo hiukan vaivata. Vihdoin oli vuorossa viimeinen kyläpaikka. Se oli Korallin luona. Korallinkin mielestä muut tytöt olivat tehneet tosi hienoa työtä. Hän sai kuin saikin oman pätkänsä tehtyä, ja menihän kevyesti. Hänkin pelkäsi etukäteen, mitä kaikkea siinä mahtaa olla ja onko hänellä sopivaa korumateriaalia.

Koralli laittoi tähän valmisketjua, simpukkahelmisiruja, onyxia, savukvartsia, myös nuo ihanat kukanmuotoiset ovat savukvarsia, ja tietenkin mukana muutama swarovskin kristalli. Pitkulaiset helmet ovat niin ihania ja sopivan värisetkin, mutta vähän löi tyhjää, mitä ne ovatkaan. :D Tämä pätkä on osunut suunnilleen niskan puolelle, mutta oli ihanaa, että koru jatkui myös niskassa.

Korallista oli kiva tehdä tätä projektia, joka on nyt loppu. Hän toivoi, että lopputulos miellyttää. Samoin hän toivotteli Hyvää kesää ja paljon rakkautta. Koralli oli kirjoittanut myös seuraavan ihanan runon:

Mustarastas laulaa...

Mustarastas istuu, lepää oksalla ja sukii sulkansa.

Se laulaa laulun suloisen, joka kaikuu pitkälle.

Kumpa saisin laulun muuttaa sanoiksi.

Voisin ehkä ymmärtää hänen maailmaa.

Välillä se säpsähtää ja laulu hiljenee,

lehvistöön hän piiloutuu.

Mitä hän näki, ehkä hän mietti...

Lopulta lintu saapuu kotiin onnellisena. Se oli välillä ollut kiireinen ja väsynyt, mutta se oli saanut voimaa siipiinsä, aina juuri sopivasti selviytyäkseen seuraavasta etapista. Joka palasesta se sai mukaansa muistoja, jotka sitä kantoivat. Ja perillä kotona se oli niin kaunis; paljon kauniimpi kuin lähtiessään. Se lauloi kiitoksensa kultaisille emännille, joiden luona se oli saanut vierailla.

Se pituinen oli se koru. :)

Minäkin kiitän lintuseni  puolesta erityisesti Magsia, mutta myös kaikkia teitä korukamuni, jotka olitte mukana, Meillä oli tosi hauskaa ja jännittävää. Otetaanko joskus uusiksi? :D

Viiden leikki

Mitä tapahtuu, kun viisi aikuista naista ryhtyy leikkimään? No korukoplan pätkäkoru tietysti. Mitä tapahtuu kun yksi naisista sählää yöllä bloginsa kanssa? No, lähes puolen vuoden postaukset katoaa bittiavaruuteen, mukanaan mm. tämä ja seuraava postaus. Seuraavan kirjoitin uusiksi. Tämän taidan kuitata lähes kuvilla, jotka nekin pitää uudelleen kaivella esiin. 

Sillä aikaa kun mustarastaani lenteli maita ja mantuja etsien uutta koruntekijää, minäkään en ollut toimettomana. Luonani vierailivat Korallin Leppäkerttu, Magsin Kesäsade, Outiriinan Merenhenki ja Helmin Puutarha.

Ensimmäisenä luokseni lennähti Korallin taitavasti tehty Leppäkerttu. Minulla oli jo varma visio ja värkitkin lähes esillä, kun kerttunen tupsahti tupaani. Mm. sammalakaattilehdet oli kuin tehty tähän riipukseen. 

Sitten saapui Magsin herkkä kaunokainen, kesäsade, johon Koralli oli jo naputellut  mahtavan jatkopalan.  Erilaisilla osilla koitin toistaa kiemurateemaa ja toisaalta pikku helmillä lempeän kesäsateen ropinaa.

 

Outiriinan upeaan Merenhenkeen etsiskelin kaikki  kauneimmat merelliset helmeni.  Kuvista tuli vähän hassuja, kun piti saada molempien labradoriittien hehkun samaan kuvaan. 

Viimeisenä saapui Helmin ihanainen puutarha. Koitin pitäytyä riipuksen hohtavassa ja värimaailmassa, jossa hillittyjen värien seassa välkähteli kuitenkin aavistuksia sateenkaaren väreistä. Tätä korua olivatkin jo kaikki muut hienosti jatkaneen. Minä sain tehdä viimeisen palasen. 

Lisäilen tänne ehkä myöhemmin tekstä paremmalla ajalla ja myös kuvia, joissa näkyy koru siihen asti valmsituneena. Nyt laitan vain pikapostauksen kaikista  pätkistä. 

Leikkimme on nyt tällä erää loppu, mutta jos minua joskus vielä pyydetään leikkiin mukaan, olen valmis kuin partiopoika. Tämä on ollut niin hauskaa ja kaverit mitä parhaita. :D Vielä kerran iso kiitos!

Viimeinen pala (2.6.2013)

Lisäilen nyt tänne edes nämä löytämäni kommentit, kun muuten on peräti tyhjää. :) Jännittää kyllä ihan sairaasti jo! Kurkistukset kun on olleet niin valaisevia :-D kohteessa Viimeinen pala	Mags 2.6.2013
Oi, nyt kyllä jo vähän jännittää! Jokohan huomenna saan nähdä valmiin kokonaisuuden... kohteessa Viimeinen pala	Helmi

Veden alla (26.5.2013)

Tästäkään kuvasta ei voi nähdä kuinka kaunis lopputulos tulee olemaan. Odotan valmiita koruja! T:Heta kohteessa Veden alla	Anonyymi	27.5.2013
Hienot värit ja todellakin jänska. T:) Koralli kohteessa Veden alla	Anonyymi	26.5.2013
ojoijoi, toisaalta mieli palaa jo nähdä minkälaiseski oma koru muodostuu, ja toisaalta haikeus valtaa mielen kun niin loppusuoralla jo ollaan :) kohteessa Veden alla	outiriina	26.5.2013
Mielenkiintoiselta näyttää! Sinähän teet näistä oikeita taidekuvia :-D kohteessa Veden alla	Helmi	26.5.2013
tästä tulee tosi jännää, kun odottelee valmiita tuotoksia :) kohteessa Veden alla	kirsema	26.5.2013
mielenkiinnolla odottelen valmiita koruja:-) kohteessa Veden alla	Helinä	26.5.2013

Tuliko syksy (18.5.2013)

Kultakoruja (18.5.2013)

Malttamaton (12.5.2013)

Keväinen korukopla; Mustarastas laulaa pitkää pätkää (5.5.2013)

BSB-party; a lot of fun :) (27.4.2013)

My pages of almost half an year disappeared, and now I´m trying to write the whole story again. Piece by piece. Or at least add most of  the pictures here...

"The day has come! First I want to thank you wonderfull Lori, the amazing hostess of the Party. of the possibility to take part of this fun. Then i want to thank my dear Mags, who has made this known to uss Finns beaders (or at least for me :D). And of course many thanks to my lovely partner Sandra. You can see other participants of the 3rd reveal of the 7th Bead Soup Blog Party here. 

When Sandra picked up her soup, she didn´t know from which country her partner is. The soup was full of snow, ice and starry night! It´s like the winter in Finlad. That was funny. By these beads I can tell  you about the beauty of the winter in Finland. :) Here you can see what Sandra sent to me. And when I started to make jewellery of these beads, it was winter, full of snow.

The first necklace is made from Sandra´s beautiful quartz crystals; like icicles, opalite glass beads, the cute metal moon pendant and the star clasp and littele metal stars. The chain and the middle size opalite beads and some small facetted agate are my own. Only now I realized the beauty of opalite beads. When I looked at those beads, the shimmering snowy scenery in the moon light came into my mind. The name of the neclace is the Icy moon shadow. 

The long necklace  is made from Sandra´s unique Chech beads. In the bigger beads the other side of the beads are like mirror, and the smaller one´s the other side is dark and the other side brighly glittering blue. The gun metal colour chain is my own. Maybe I´ll add some beads more, because I still have them a lot. Let the name be Only stars.

                

The earrings with Sandra´s beautiful opalite briolettes and small Czech star beads are made of Sandra´s cute metal components. The chains are my own. Let the first earrings be The twins and the other ones Shooting stars.

                          

Starry Night Over the Rhone (September 1888) is one of the Vincent van Gogh´s paintings. The next jewellery is inspired of by that painting, or... was it actually contrarwice? Yes it was. First i made this necklace and then i remembered teh painting. But in any case the name of it is - of course - Starry night.
I´m sorry Vincent, but I think someone else may has borrowed your `starry-night´ -name before, too. ;)

Tis necklace is made from different kind of sandra´s Chech star beads, some opalite beads, and metal stuff is mine. The other side of these small stars are very dark blue, almost black.

The name of the bracelet is Rock star, because i tried to make it a little bit `rocky´.

The last two month were cold. The spring has had to wait unusually long time. But it came by small steps. There was lot of snow on the ground when I made this necklace, but the snow melted almost in eyes, in one week, when it was raining a lot and when the weather got warmer. The name of this necklace is Miss spring, I miss you. The spring is like a young girl; so sensitive and beautiful.

I like this shell pendant Sandra sent to me. I made the necklace with the pendant from Bali silver, rutile quartz and small shell beads, and one freshwater bead. :) this is wey small and light on the neck, and that´s why wey nice to use. Eventually this necklace became my favourite and i have used it many times.