Sitä saa mitä tilaa

Nyt minulta toivottiin vaaleanpunaista ja blingiä avainnauhaa, huh. No saamanne pitää. Synnytystuskia ei pahemmin ollut, vaikka väritys on omastani niin kaukana kuin itä on lännestä. Ihan pakko oli ryydittää väriä ruskealla, jotta en saanut allergista reaktiota. :D Mutta onhan tämä nätti, onhan...

 

Kaikki ruskeat helmet ovat savukvartsia, vaaleanpunaiset `jadea´, fasettihiottua lasia ja muutama lamppuhelmi, välihelminä tsekkiläiset siemenhelmet, lisäblingiä tuovat hopeoidut helmihatut ja filigraanihelmet, hännänhuippuna vielä lamppuhelmisydän.

Blingiä ja punaista pikkujouluihin

Nyt olisi sesonki selkeesti päällä. Kiireestä huolimatta pakko keretä työkavereitten pikkujoulujen pelastajaksi.

Rannekorut on pujoteltu lasihelmistä muistivaijeriin, punaiset simpukankuorihelmet kiedottu hopealankaan. Pitkän  kaulakorun linkit on muuten korumetallia. Kuvat otettu ihan vaan pöytälampun valossa, kun töistä kotiin tullessa on aina pimeää.

Vain kaksi (avain)nauhaa

Tylsä postaus, mutta laitan kumminkin nämä pari nauhaa, jotka jäi "tähteelle". Näitä en ole tainnut esitellä vielä täällä. Minulta nääs pyydettiin oranssi/punavoittoisia avainnauhoja, ja tein muutaman vaihtoehdon.

Ekassa nauhassa helmet ovat puuta, mashanjadea ja korallia, toisessa mashanjadea, puuta ja delikoita. Molemmissa keskushelmenä Golem-studion ihana keramiikkahelmi. Varsinkin tämä viimeinen on niin kesäinen, että ei ihme, ettei mennyt kaupaksi.

Tänään oli perinteiset joulumyyjäiset, ja yllättävän mukavasti sain korujani myytyä. Lapsille oli jotain  halpiskoruja yms. pientä, jotta hekin saivat hypistellä ja tehdä pikku ostoksia pöydästäni. Nuo edellisen postauksen korut meni kaikki, joten nyt on tehtävä ainakin itselle uusi mookaiittikoru. Toki ihan samanlaista siitä ei tule.

Ketjut kehiin

Päivityksiä ei synny, koska korujen tekemiselle ei tunnu olevan aikaa. Nyt kumminkin väänsin muutaman, kovin supersimppelin, mutta kuitenkin. Ostin joskus Magsilta kauniita hopeoituja ketjunpätkiä, ja tein niistä nyt yksinkertaisia koruja, koska ketjut itsessään olivat niin kauniita. Kuvat eivät näillä keleillä oikein tahdo onnistua, mutta auringon pilkahduksen lomassa yritin.

Ekassa korussa on siis tuota ihanaa hopeoitua ketjua ja kivan röpelöisiä simpukankuorihelmiä linkitettynä hopeaan. Jopa korvikset sain tehtyä kaveriksi, koukut hopeaa. Toinen kaulakoru, vähän lyhyempi versio, on melkein samalla kaavalla tehty; helmet säihkyvää kultakiveä, joka on siis oikeasti lasia. Viimeiseen näistä pätkistä koottuun koruun ihastuin itsekin; hopeoitu ketju, muutama säihkyvä vuorikide linkitettynä hopeaan, riipuksena iso fasettihiottu vuorikide ja hopeoitu enkelin siipi.

Sitten vain innostuin ketjuista lisää. Antiikkihopeoitu linkkiketjukin tuli ostettua Helmetin kirppikseltä. Ihana mokaiittimöllykkä Magsilta, -kukkaset Saanalta, ketju taisi olla Kokeilijalta.  (Olen ostanut helmiä ja ketjuja ties minkälaisia ja ties mistä, mutta eniten vain nappaavat nuo pikku kirppisostokseni Helmetistä. Mikähän siinä on? Siirtyiskö niistä jotain koruntekijän sielusta mukaan, vai...:) ) Tästä tuli myös ihan lemppari. Koru on pitkä; hännänhuippuna riippuva kukka osuu just napaan. Tämän korun syntyyn sain taas luvattoman paljon vinkkiä itse Magsin mokaiittikoruista. :D Mulla on muuten mokaiittia monen mallisena ja värisenä. Taidan tykätä  tästä kivestä.

Vielä yksi supersimppeli kaulakoru, kauniista pronssin värisistä linkeistä ja joulunpunaisista `jade´helmistä. Nyt olisi kauhea koruntekovimma päällä, mutta ei kun tokaluokkalaisten tontturevyytä kehittelemään. :D

Korukoplan vastavärit

Korukoplassa on taas Magsin ideoima kiva haaste; vastavärit. Vähän menin yli siitä, mistä aita on matalin, ja valitsin väriparin puna-vihreä. Ne ovat eniten omia värejäni, vaikkakin yleensä erikseen,  ja ehkä ne ovat eniten syksyyn sopivat. Korun nimi olkoon `syksyn viimeiset´. Toivottavasti tämä korukoplan haaste ei kuitenkaan ole vuoden viimeinen.

Havaitsinpa juuri, että kaikki kivihelmet on ostettu Helmetin kirpparilta; vihreät vinoneliöt kaiketi jotakin `jadea´,  pitkulaiset vihreät akaattia, sinivihreät käärmeennahkajaspista. Ne otin mukaan noista isoista punaisista helmistä löytyneen värin kaveriksi. Kaikki muut ovatkin tsekkiäisiä lasihelmiä, joihin alan yhä enemmän ihastua. Niiden kirjo on valtava. Ketju on korumetallia, samoin riipuksen lehti, lanka Artistic Wirea. Koru on aika pitkä ja toimii siis ilman lukkoa.

Kaksi viimeistä kuvaa on otettu ilta-auringon hehkussa. Värit eivät ole ehkä aivan niin luonnolliset kuin noissa ekoissa. Varsinkin nuo oliivinvihreät näyttävät melkein keltaisilta. Mutta oli pakko kauniina jatkuvien syyssäiden kunniaksi nekin tänne lisätä.

Apinoin Aniaa

Korukoplan haasteesta on kyse. Kiitos taas Mags, ideoija ja innoittajani! Aiheena oli tehdä koru, joka on `lähellä sydäntä´, koru josta itse tykkää ja voi pitää tilanteessa kuin tilanteessa. Nyt vähän nolottaa, kun idea ja ketjumalli on varastettu Anialta.  Ihastuin niin noihin röpelövalssattuihin hopearenkaisiin. Kiitos siis myös Pätkälle, jolla on Helmetissä `röpelöale´. Toki lopputulos on vähän erilainen, ei niin hieno ja tyylikäs kuin Anian, mutta tykkään siitä silti kovasti. 

Katsoin mallia Anian korusta, ja epäilyksistäni huolimatta punominenen olikin yllättävän helppoa. Loppurenkaista punoin vielä ruskaketjua, Anian aakkosin sitäkin. Ajattelin tehdä vielä kaulakorun saman tien. Se olikin supersimppeliä tehdä. Homma on tosin vähän vaiheessa, koska renkulat loppuivat kesken. Piti siis tilata niitä lisää. Käytän harvemmin rannekoruja, kun ne ovat olevinaan jotenkin tiellä, mutta nyt halusin juuri rannekorun joka sopii asuun kuin asuun. Vaikka koru  on aika paksu ja vähän pröystäileväkin meikäläisen imagoon, se istuu ranteeseen kuin valettu, eikä ole käytössä yhtään hankala. Ehkä vähän varmemmat renkulat pitää laittaa tuohon lukkokiinnitykseen, koska en halua tätä aarretta kadottaa.

Kuvausalustana on Reijo Pajamon kirja `Lehti puusta variseepi, - Suomalainen koululauluperinne´. Kirjan nimi on alku P.J. Hannikaisen Paimenen syyslaulusta.

Lehti puusta variseepi, päivä yötä pakenee.

Lintu pieni syksyn tieltä kesämaille rientelee.

Minä pieni paimentyttö lentohon en pääsekään,

tänne, tänne jäädä täytyy syksyhyn ja ikävään.

Tästä taas pääsisin jouhevasti lempivalitusvirteeni, mutta taidanpa nyt lopettaa tähän. :D Onhan ainakin alkusyksy ollut oikein ihana tänä vuonna.

***

No enpäs lopettanutkaan tähän. Pätkän röpelöt nimittäin saapuivat (ja kauniit säätkin näyttävät jatkuvan...). Tein aloittamani ruskan loppuun ja vielä yksinkertaisen hopeaomppukorun, johon sitten `lainasin´ Anian rannekorusta tuon v-tyylin. Eikö niin, että ellei lopputulos ole prikulleen sama, mallivarkautta voi sanoa vaikka luovuudeksi. Näin ainakin isommissa piireissä.  :D Puolustelen nyt sillä tekosiani, että tunnustin, ja aion todellakin pitää korut itselläni. 

Korut ovat ihan omia yksilöitään, mutta voihan niitä käyttää settinäkin. Tässä tuli vähän jälkijunassa osallittua samalla myös edelliseen korukoplan haasteeseen, jonka aiheena oli muistaakseni metalli. Korut kun ovat kokonaan hopeaa.

Alakuvassa näkyy koko setti, johon meni muiden härpäkkeiden lisäksi seitsemän metriä röpelövalssattua hopealankaa. Aika vähän loppujen lopuksi. Yhtään rinkulaa ei tosin  jäänyt. Käytin ne viimeiseen lenkkiin asti. Kerrankin niin.

Kypsyys

Elokuussa kesä alkaa olla kypsemmällä puolella. Viisikymppinen nainen on vähän kuin elokuu; kypsä, muttei kesä ole vielä mennyt. ;) Tässäpä siis nimi synttärilahjaksi viisikymppiselle elinvomaiselle, hurmaavalle naiselle.

Värkkeinä `jadea´, akatti, tsekkiläisiä lasihelmiä, pronssinväriset osat, lehti israelilaista pronssia. Värit on ihan omia lemppareita. Toivottavasti lahjan saajakin tykkää. Kuvausalustana lahjaan kuuluva suuri täyspellavainen pyyhe.

Onnea Tiina! :)