Eräänä kauniina keväisenä
päivänä lähti matkaan mustarastas;
lintu, jonka tein ja rakkaudesta
kevääseen ja kauniisiin muistoihin. Tänään sen pitkä, mutta erittäin
mielenkiintoinen matka päättyi;
matkanjärjestäjänä kukas muu kuin ihana korukoplaemomme Mags.
Kyseessä on siis
korukoplamme ”pätkäkoru”, jossa jokainen
teki riipuksen, joka lähti neljälle muulle jatkettavaksi. Vietimme jännittäviä
hetkiä jatkaen toisten koruja ja kurkistellen pieniä vihjeitä, joita viikoittain
tupsahteli blogeihin. Lopulta riipus palasi takaisin tekijälleen valmiina
koruna mukanaan neljän muun koruilijan tekemät pätkät.
Kertokoon
lintu, miten matka sujui ja mitä matkalla
tapahtui.
Ensimmäisenä liitelin Helmin luo. Oli 8.5., kevään ensimmäinen todella lämmin päivä. Helmi ei ollut uskaltanut
tehdä mitään etukäteen, koska riipuksen koko oli kuitenkin hieman arvoitus. Hän kypsytteli ajatuksiaan muutaman päivän ja
ryhtyi sitten hommiin.
Annoin Helmille kuulemma hieman haastetta; ensimmäinen
haaste oli isosta hopeoidusta rinkulasta riippuva sinipunainen swaropariskunta,
jonka piti roikkua renkaan yläosasta. Helmi kokeili useammanlaisia vaihtoehtoja
ennenkuin päätyi nykyiseen. Oman pätkänsä lähtökohdaksi hän otti riipuksen
värityksen. Lisäksi Helmi halusi jatkaa ideaa lehvistössä laulelevasta lintusesta. Koska korun tarkoitus oli olla
muisto 30-vuotishääpäivästä, hän laittoi mukaan sydämenmuotoisen onyxhelmen.
Muut materiaalit ovat akaatti (vihreät ja yksi keltainen), lasilehdet ja
magnesiittiheishit. Helmi käytti
erivärisiä metalliosia kuten
riipuksessakin oli käytetty.
Helmin
mielestä oli haastavaa, mutta hauskaa ja innostavaa. Hän toivotteli vielä Aurinkoista kesää ja
koruiluintoa kaikille.
Helmin luota matkani jatkui Outiriinan kotiin. Siellä sää oli ollut hyvin vaihteleva;
välillä paistoi aurinko ja välillä satoi ihan kunnolla. Sää kuvasi siis
Outiriinan mielestä hyvin hänen olotilaansa. Tekeminen kuitenkin jopa auttoi
pitämään ajatukset kasassa. Urhoollisesti Outiriina jaksoikin hoitaa hommansa
surun keskellä.
Outiriina
nosti vihreiden helmien laatikon pöydälle ja melkeinpä saman tien hänen
sormiinsa osuivat sopivat helmet.
Erilaisten kivihelmien lisäksi mukaan löytyi pieni musta lasilehti, pari
vaaleankeltaista kukkaa, kupariset pikku perhoset, fluooriittisiruja ja
messinkilankaa. Nyt renkaan molemmin puolin on ketjun pätkä ja swaropariskunta
asettuu kauniisti roikkumaan. Outiriina oli ketjunpätkäänsä aika tyytyväinen,
vaikka sanoi jännittäneensä aika lailla etukäteen. Mutta kun hän avasi kuoren,
totesi hän heti, että Leenan ketjun yhteyteen oli helppoa tehdä omansa.
Outiriina
toivotteli vielä lämmintä kevättä ja elämäniloa, ja tulkoon kesästä
aurinkoinen, ihana ja koruisa.
Kaksi viikkoa oli jo kulunut.
Seuraavaksi saavuin Magsin
luo. Helmi ja Outiriina olivat Magsin mielestä aloittaneet niin
innostavasti, että hän löysi jatkon välittömästi. Mags jatkoi lehvistöä ja
perhosteemaa sekä poimi värejä aiemmista osasista. Swarovskin kristalliketjun
hän laittoi riipuksen kirkkaan renkaan pariksi; 12 osaa siinä on
”täydellisyyden luku”. Renkaalle vastineena oli myös perhoshelmien muoto sekä
korumetalliset linkit. Tahallaan Mags jätti osuutensa hiukka lyhyemmäksi,
jottei Koralli jää aivan niskan taakse.
Mags
toivotteli vielä lähtiessäni Iloa ja onnea jokaiseen päivääni! <3
Kolme
viikkoa olin jo ollut matkalla. Vaikka oli ollut hauskaa ja jännittävää,
koti-ikävä alkoi jo hiukan vaivata. Vihdoin oli vuorossa viimeinen kyläpaikka.
Se oli Korallin luona. Korallinkin mielestä muut tytöt olivat tehneet tosi
hienoa työtä. Hän sai kuin saikin oman pätkänsä tehtyä, ja menihän kevyesti.
Hänkin pelkäsi etukäteen, mitä kaikkea siinä mahtaa olla ja onko hänellä
sopivaa korumateriaalia.
Koralli
laittoi tähän valmisketjua, simpukkahelmisiruja, onyxia, savukvartsia, myös nuo
ihanat kukanmuotoiset ovat savukvarsia, ja tietenkin mukana muutama swarovskin kristalli.
Pitkulaiset helmet ovat niin ihania ja sopivan värisetkin, mutta vähän löi
tyhjää, mitä ne ovatkaan. :D Tämä pätkä on osunut suunnilleen niskan puolelle,
mutta oli ihanaa, että koru jatkui myös niskassa.
Korallista
oli kiva tehdä tätä projektia, joka on nyt loppu. Hän toivoi, että lopputulos
miellyttää. Samoin hän toivotteli Hyvää kesää ja paljon rakkautta. Koralli oli kirjoittanut myös seuraavan ihanan runon:
Mustarastas laulaa...
Mustarastas istuu, lepää oksalla ja sukii sulkansa.
Se laulaa laulun suloisen, joka kaikuu pitkälle.
Kumpa saisin laulun muuttaa sanoiksi.
Voisin ehkä ymmärtää hänen maailmaa.
Välillä se säpsähtää ja laulu hiljenee,
lehvistöön hän piiloutuu.
Mitä hän näki, ehkä hän mietti...
Lopulta lintu saapuu kotiin onnellisena. Se oli välillä ollut kiireinen ja
väsynyt, mutta se oli saanut voimaa siipiinsä, aina juuri sopivasti
selviytyäkseen seuraavasta etapista. Joka palasesta se sai mukaansa muistoja,
jotka sitä kantoivat. Ja perillä kotona se oli niin kaunis; paljon kauniimpi
kuin lähtiessään. Se lauloi kiitoksensa kultaisille emännille, joiden luona se oli
saanut vierailla.
Se pituinen
oli se koru. :)
Minäkin kiitän lintuseni puolesta erityisesti Magsia, mutta myös kaikkia teitä korukamuni, jotka olitte mukana, Meillä oli tosi hauskaa ja jännittävää. Otetaanko joskus uusiksi? :D