Pari kiitoskorua

Ystäväni Tuula teki mulle ylläristi hienon paidan. Se vain tulla tupsahti postista. Piristi kummasti koronakevään runtelemaa sielua. Missään en ole käynyt koko keväänä, en edes parturissa. Kuten kuvasta näkyy..

Ei kuulemma edes maksa mitään, kun hintaa koitin kysellä. Siksipä ten kiitokseksi pari korua. Kuu on kaunista hohtavaa kyaniittia, muut osat terästä. Dark Side of the Moon

Kaverina aiemmin tekemäni härpäkeriipuskoru on tehty Swarovskin kristalleista ja helmistä, lisänä yksi kultakivi. Muut osat Trinity Brassin. Under the water

 

Illalla vielä lisäsin niskaan yhden tähtösen. Ja pituuden voi sitten kätevä emäntä itse korjata, kun jätin tuota ketjua vähän ylimääräistä. Kesäselässä tähti voisi roikkua vaikka niskassa. 

Kuvista myös huomaa, että tuo kyaniittikuu näyttää kovin erilaiselta eri valossa. Luonnossa se on kyllä kaunein; ihanasti hohtava ja sileä. 

Vieläkin vapautta

Lisää perhosen siipiä, lisää vapauden kaipuuta...

Tässä korussa jälleen kanadalaisen lamppuhelmitaiteilijan siipihelmiä, tsekkihelmiä, kierrätyslasihelmiä ja teräsketjua.

Samaisen taiteilijan siipihelmi, tsekkihelmiä ja teräsketjua.

 Sama koru eri valossa näyttää hyvin erilaiselta.

 

 Samaa sarjaa, nyt edellisten lisäksi helminä myös kultakiveä, savukvartsia ja laps latzulia.

Vapaudenkaipuu

Kanadalaisen lamppuhelmitaiteiljan perhosen siipi on näissä koruissa katseenvangitsijana. Mukana muutama muukin käsin tehty lamppuhelmi, tsekkihelmiä lisäksi.  Ekassa ketju hopeoitua terästä, toisessa kullan väristä korumetallia.

Nämä kaulakorut ovat siis sarjaa "Vapaus".  

Koronakorupostaus

 Rankkoja aikoja elämme.

Koruja on tullut tehtyä ehkä normaalia enemmän alun täydellisen stressisaamattomuuden jälkeen.

Innostuin käyttämään edes muutamia hillohelmiä. Niistä syntyi ekana sarja nimeltään Toivo, jossa

kukkivat kandalaisen lamppuhelmitaitelijan tekemät toivon kukkaset.

Kevät-korussa on kanadalasen lamppuhelmitaiteilijan ihania kukkasia ja rondelleja sekä japanilaisia peanuthelmiä.

Samalla tyylillä tein tilauksesta vielä toisen Kevät-korun, jossa tsekkihelmiä ja japanilaisia peanuthelmi.

Haastetta ja hilloa

Raija käsityönope perusti faceen mukavan käsityöhaasteen 2020. Siinä sai jokainen asettaa itselleen tavoitteen. Viime vuonna en ollut mukana, mutta silloin oli haasteena 52 käsityötä vuodessa, mitä nyt kukin halusi tehdä. Käsityöksi hyväksyttiin aika monenlaiset hommat.

Tämän vuoden haasteessa sai myös luvata itselleen, mitä aikoo tehdä. Yritän siis olla mukana haasteella 52/52, käyttää mahdollisimman paljon aiemmin hankkimiani värkkejä... Ja ennen kaikkea lupasin korurintamalla käyttää kauan hilloamiani helmiä ym. Niitähän mulla riittää vaikka seuraavaan vuosituhanteen.

Aikaansaamiseni on surkeaa, joten yritän edes näiden haasteiden kautta pitää itselläni jotain tavoitteita. Ruoskan tarvitsisin takapuoleeni. No valitus seis!

Ensimmäinen hillohelmi on käsin kaiverrettu viininpunainen kvartsiriipus. Valossa hohtelee kauniisti tämä lempparivärini. Jotta kaunokainen saa hohtaa ihan rauhassa, en lisännyt helmiä, vaan pujotin sen rattailista (satiinista?) ja organtsasta tekemääni nauhaan. Riipuspidike on tinaa, muut osat terästä.

Toinen samanlainen, mutta vihreä riipushelmi on saanut seurakseen aitoa hopeaa.

Itse vääntämistä hopearenkaista olen aikaisemmin tehnyt oiliketjun, jota hiukan tuunasin; keskelle laitoin svarowskin mystisen renkaan.

Juhlavat korvikset tuunasin aidoista arvokkaista topaaseista, jotka ovat hilloloodassa jo mukavasti marinoituneet.

Tämä pika pikaa valmistunut  hento koru on punaista granaattia ja terästä.