Hutista hurmaavaksi

Vuoden ensimmäinen korukopla on aiheeltaan "hutista hurmaavaksi".  Huti on siis ostos, joka joskus on ollut olevinaan kovinkin kiinnostava, mutta ei jostain syystä päässytkään koruksi asti. Magsin järjestämän kivan haasteen tarkemmat tiedot ja osallistujat löydät täältä  korukoplan sivulta.

Haasteen julkaisupäiviäkin oli kaksi, ja ajattelin, etten tähän ekaan satsiin ehdi, mutta yömyöhällä nyt kumminkin oli pakko jotakin värkätä. Kyseessä on kauniskuvioinen picassojaspisriipus, joka jäi käyttämättä, koska riipus on tosi painava ainakin minun makuuni. Se on kooltaan noin 4x4cm ja noin puoli senttiä paksu. No, yhä se on painava, mutta koitin lisätä sen kaveriksi jotakin vähemmän painavaa. Mukaan pääsi muutama käärmeennahkajaspis kahta muotoa, koska värimaailma oli niissä sama. Lisäksi käytin kevyttä korumetalliketjua. Helmet on kieputeltu artistic wireen.

Kiitos taas luova Mags, joka saat potkittua meikäläisenkin saamaan jotakin aikaiseksi. :) Ja nyt muiden huikeita huteja tutkimaan.

Ps. Väksinkin tämä riipus tuo mieleeni  vanhan suomalaisen kansansävelmän "On suuri sun rantas autius". Pistän sen nyt kokonaisuudessaan tähän, vaikka laulu onkin `vähän´ melankolinen. Mutta sitähän tämä suomalaisuus parhaimmillaan on. :D

On suuri sun rantas autius,
sitä sentään ikävöin:
miten villisorsan valitus
soi kaislikossa öin.

Joku yksinäinen eksynyt,
joka vilua vai keroi
jok' on kaislikossa kierrellyt
eik' emoa lötytää.

Sun harmajata aaltoas olen
katsonut kyynelein,
ens' surunsa itkenyt rannallas
mun on oma nuoruutein.

On syvään sun kuvasi painunut
ja sitä ikävöin,
olen villisorsaa kuunnellut
mä siellä monin öin.

Vanhasta uutta

Otsikko sopinee näin uuden vuoden alkuun. Esittelenpä taas "vaihteeksi" yhden avainnauhan, joka syntyi vanhasta riipuskorusta. Vein niihin ainoisiin myyjäisiin, joissa olen korujani myynyt, myös ensimmäisiä korutekeleitäni.

 

Joku ihastui jaspiskoruun, jonka olin rakennellut Magsilta hankkimani riipuksen innoittamana. (Onneksi löysin vanhan kuvan siitä, kun en huomannut uutta ottaa ennen purkua.) Ostaja kuitenkin halusi siitä avainnauhan, ei riipuskorua. Heräsi epäilys, löytisikö mitään sopivaa lisävärkkiä, koska pituutta tarvittiin toiset mokomat lisää. No aika mukavasti mielestäni sain nauhaan saman tyylin, vaikka se tosiaan venyi yli 90 cm pitkäksi. Toivotaan, että nauha kelpaa tilaajalle, mutta mitähän teen nyt tuolla riipuksella...

 

Uudessa nauhassa on lisätty picassojaspista ja nuo pikkuhelmet olin merkannut kuvajaspis nimellä. Rondellit ovat unikkojaspista. Ai on siellä pari valtamerjaspistakin, jaspiksia on miljuunalla eri nimellä. Tuon värisiä pieniä siemenhelmiä en löytänyt enää mistään, joten aika taiteilua oli avainnauhan rakentelu. Aikaa meni runsaasti enemmän kuin ihan uuden nauhan tekemiseen, mutta mottonihan on "sitä saa mitä tilaa.":D Ihan luonnollista väriä ei tainnut tulla uusiinkaan kuviin, mutta otin kuvat nyt sentään ilman salamaa ihan lunnonvalossa, jota on tunnetusti ollut tätä nykyä kovin heikosti.

Morjens, sanoi kettu!

No joo, tämä nyt ei liity mihinkään, ei ainakaan mihinkään koruiluun. Mutta kun olen laiska ja kuvasin äsken ketunpojan päiväkirjaan, pistänpä kuvat tähän saman tien.

Ketunpojan päiväkirja on meidän luokan juttu, jossa jokainen saa vuorollaan ketunpojan ja päiväkirjan kotiinsa. Siihen sitten kirjoitetaan sen päivän kuulumiset. Kettu on tietenkin tiiviisti juonessa mukana. Nyt kettu on ollut huiloolomalla open luona. :)

 31.12. 2013  

Joululoma on mennyt mukavan rennosti.  Alkuloman makoilin pyykkikorissa  sillä aikaa kun muut touhusivat.

Nyt on uudenvuoden aatto. Tulin juuri pesukoneesta.  Enkelit rupesivat minua kuivattelemaan.  Tässä on mukava köllötellä kukkien katveessa.

Vähän on jo ikävä koulua ja oppilaita.  Ai niin;  hyvää uutta vuotta!

terveisin     Kettu

Sitä saa mitä tilaa

Nyt minulta toivottiin vaaleanpunaista ja blingiä avainnauhaa, huh. No saamanne pitää. Synnytystuskia ei pahemmin ollut, vaikka väritys on omastani niin kaukana kuin itä on lännestä. Ihan pakko oli ryydittää väriä ruskealla, jotta en saanut allergista reaktiota. :D Mutta onhan tämä nätti, onhan...

 

Kaikki ruskeat helmet ovat savukvartsia, vaaleanpunaiset `jadea´, fasettihiottua lasia ja muutama lamppuhelmi, välihelminä tsekkiläiset siemenhelmet, lisäblingiä tuovat hopeoidut helmihatut ja filigraanihelmet, hännänhuippuna vielä lamppuhelmisydän.

Blingiä ja punaista pikkujouluihin

Nyt olisi sesonki selkeesti päällä. Kiireestä huolimatta pakko keretä työkavereitten pikkujoulujen pelastajaksi.

Rannekorut on pujoteltu lasihelmistä muistivaijeriin, punaiset simpukankuorihelmet kiedottu hopealankaan. Pitkän  kaulakorun linkit on muuten korumetallia. Kuvat otettu ihan vaan pöytälampun valossa, kun töistä kotiin tullessa on aina pimeää.

Vain kaksi (avain)nauhaa

Tylsä postaus, mutta laitan kumminkin nämä pari nauhaa, jotka jäi "tähteelle". Näitä en ole tainnut esitellä vielä täällä. Minulta nääs pyydettiin oranssi/punavoittoisia avainnauhoja, ja tein muutaman vaihtoehdon.

Ekassa nauhassa helmet ovat puuta, mashanjadea ja korallia, toisessa mashanjadea, puuta ja delikoita. Molemmissa keskushelmenä Golem-studion ihana keramiikkahelmi. Varsinkin tämä viimeinen on niin kesäinen, että ei ihme, ettei mennyt kaupaksi.

Tänään oli perinteiset joulumyyjäiset, ja yllättävän mukavasti sain korujani myytyä. Lapsille oli jotain  halpiskoruja yms. pientä, jotta hekin saivat hypistellä ja tehdä pikku ostoksia pöydästäni. Nuo edellisen postauksen korut meni kaikki, joten nyt on tehtävä ainakin itselle uusi mookaiittikoru. Toki ihan samanlaista siitä ei tule.

Ketjut kehiin

Päivityksiä ei synny, koska korujen tekemiselle ei tunnu olevan aikaa. Nyt kumminkin väänsin muutaman, kovin supersimppelin, mutta kuitenkin. Ostin joskus Magsilta kauniita hopeoituja ketjunpätkiä, ja tein niistä nyt yksinkertaisia koruja, koska ketjut itsessään olivat niin kauniita. Kuvat eivät näillä keleillä oikein tahdo onnistua, mutta auringon pilkahduksen lomassa yritin.

Ekassa korussa on siis tuota ihanaa hopeoitua ketjua ja kivan röpelöisiä simpukankuorihelmiä linkitettynä hopeaan. Jopa korvikset sain tehtyä kaveriksi, koukut hopeaa. Toinen kaulakoru, vähän lyhyempi versio, on melkein samalla kaavalla tehty; helmet säihkyvää kultakiveä, joka on siis oikeasti lasia. Viimeiseen näistä pätkistä koottuun koruun ihastuin itsekin; hopeoitu ketju, muutama säihkyvä vuorikide linkitettynä hopeaan, riipuksena iso fasettihiottu vuorikide ja hopeoitu enkelin siipi.

Sitten vain innostuin ketjuista lisää. Antiikkihopeoitu linkkiketjukin tuli ostettua Helmetin kirppikseltä. Ihana mokaiittimöllykkä Magsilta, -kukkaset Saanalta, ketju taisi olla Kokeilijalta.  (Olen ostanut helmiä ja ketjuja ties minkälaisia ja ties mistä, mutta eniten vain nappaavat nuo pikku kirppisostokseni Helmetistä. Mikähän siinä on? Siirtyiskö niistä jotain koruntekijän sielusta mukaan, vai...:) ) Tästä tuli myös ihan lemppari. Koru on pitkä; hännänhuippuna riippuva kukka osuu just napaan. Tämän korun syntyyn sain taas luvattoman paljon vinkkiä itse Magsin mokaiittikoruista. :D Mulla on muuten mokaiittia monen mallisena ja värisenä. Taidan tykätä  tästä kivestä.

Vielä yksi supersimppeli kaulakoru, kauniista pronssin värisistä linkeistä ja joulunpunaisista `jade´helmistä. Nyt olisi kauhea koruntekovimma päällä, mutta ei kun tokaluokkalaisten tontturevyytä kehittelemään. :D