keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Lautturin kutsu ja pieni syyssoitto

Olen aina tykännyt PMMP:n Lautturista, mutta `Vain elämää´ sai kipaleeseen valtavan lisäarvon. Hyvin hanvoin mikään biisi herättää koruntekovimman niin kuin tämä nyt sai aikaan. Ihmettelin hiukan itseäni, miksi tilasin Ragged Robynilta tuollaisia vähän omituisia kelloriipuksia, mutta ne saperäisessä rujossa kauneudessaan vain puhuttelivat.


 

Siniharmaan sävyinen keramiikkakello kuuluu selvästi sille lautturille, joka kutsuu pehmeällä, hiukan pelottavalla kumahtelulla viimeiselle matkalle yli virran. Heti mukaan astuttua epätietoisuuden pimeyden hälvettyä, alkaa näkyä kirkasta, hohtavan taivaansinistä ja sateenkaaren värejä.


 

 Toinen kello kuuluu sitten syyshaltijalle, joka kilauttaa vielä viimeset iloiset, pikkuisen haikeatkin sävelet ennen talviunille menoa. Enää ei ole vihreää, ei paljon lehtiäkään. Mutta hei kesä, täältä tullaan vielä. :)


 

Kelloriipukset ja yksi iso helmi on Ragged Robynin keramiikkaa, lisäksi tsekkiläisiä lasihelmiä, kanadalaisen taiteilijan lasihelmiä, ketju korumetallia.

8 kommenttia:

Mags kirjoitti...

No onneksi siellä on siniharmaan kanssa ilosia-valosia helmiä :-) ettei liian synkeeks heitä - ihanat korut!

(Mun poitsu kyllä juuri äsken ihmetteli, miten oon osannut tilata niin erikoisia, hienoja riipuksia, siis juuri noita Robynin, mutta mun mielestä ne on niin kertakaikkisen upeita!! Hän valitsi lopulta tyttöystävälleen lintusen...)

Suntsa kirjoitti...

Kiitos Mags kommentista! Ja kiitos niistä monista ihanista ideoista, joita olen sulta `varastanut´, muun muassa nämä Ragged Robynit taitavat olla sun linkkivinkki. :D

MiunMaun kirjoitti...

Ai hitsi kuinka puhuttelevat korut. Syynä juurikin tuo kertomasi valotus Vain elämää -ohjelmasta. Se tarina kosketti.

Riipukset ovat upeat, rujot mutta äärikauniit. Minä näen siinä maahisen tai metsätontun myssyn - tai sen syyshaltijan.

KatMan kirjoitti...

Aivan ihanan kauniit rujot kellot... Upeat kokonaisuudet olet loihtinut!

Susanna Happonen kirjoitti...

Näitä jäi oikein miettimään, upeat ovat! Tuli mieleen NotreDamen kellonsoittaja :)

Kati kirjoitti...

Innoittava postaus ja persoonalliset, mielenkiintoisen kauniit korut.

Joku täällä mainitsikin jostain maahisen myssystä ja sellainen minullekin tuli mieleen kellon lisäksi ja joulutontun hiippalakki, kun joulu lähenee ;)

Luonnoläheinen ja puhutteleva.

Eila Vasama kirjoitti...

Jopas onkin huikeita, varsinkin siniharmaa! Mainiot kellot<3

Suntsa kirjoitti...

Kiitos MiunMaun, KatMan, Susanna, Kati ja Eila!

Voi olla, ettei tämä rujo kauneus (tai kaunis rujous) uppoa suureen yleisöön. :D