Anialle kiitos!

Ania, jonka ihmeen ihanaa blogia olen ihastellut jo kauan, julisti taannoin blogissaan laatikkoleikin johon hiukan hätäisesti osallistuin. Kuvasin pellavaisia Honkajoki-pyyhkeitä, ja lähetin kuvat hänelle. Olin aivan lääpälläni, kun hän oli toteuttanut lähettämäni idean laatikoiksi. Valmiiksi nuutatut, vain taittelua vaille valmiit, ihanat loodat tulivat eilen postissa, ja täytyi heti taitella yksi malliksi. Sähköpostissa olen saanut vielä hänen käsittelemänsä kuvat ja laatikkomallit. Kiitos vielä kerran tuhannesti Anialle, joka teki kaiken tämän vain hyvän hyvyyttään, taitavana, luovana ja aikaansaavana ihmisenä.

 

Tämäpä on vähän kuin tuplapostaus, koska sain väkerrettyä myös korusetin jo pari viikkoa sitten. Olen ollut kotosalla vasta pimeän tullen, joten kuvaus on jäänyt. "Valoa kohti" voisi olla korusetin nimi. En kovin usein tee settejä, mutta tästä nyt tuli semmoinen, simppeli again. Tämän sorttisia olen nähnyt aikaisemmin monilla, vaikka en nyt tietoisesesti ole ketään apinoinut.

Valkoiset, kauniisti hohtavat makeanvedenhelmilätyt, kirkkaat vuorikidepillerit ja hopea, eivät muita kavereita kaivanneet, vaan kuin luonnostaan kuuluivat kimppaan. Tuo henkäyksenohut hopeaketju on tiennyt jo kauan, ketkä ottaa piirileikkiinsä, mutta laiska emäntä ei ole asiassa auttanut. Odotus orastavasta valostako sai tämän verran puhtia. :D