Korviksia, oho!

Vähäiset korutekeleeni eivät ole yleensä korviksia. Nyt lupasin tyttärelleni tehdä korun hänen toiveittensa mukaan. (Meillä ei tunnetusti ole ihan samanlainen maku.:D)

No, korvikset ne piti olla. Tein muutamat. Piti olla pitkät, riippuvat, yksinkertaiset. Kaivelin esiin Sirpaleelta ostettuja ihania kiviä; siniset kauniit kalsedonit kelpasivat, punaiset ylelliset topaasit eivät.

 Nämä korvikset siis läpikuultavaa, hohtelevaa kalsedonia ja hopeaa.

 

Nämä taas arvokkaat, luonnossa todella upeat topaasit.Koukut ja renkaat (patinoitunutta) hopeaa. Ketjua täytynee vähän lyhentää.

Mustista linnuista kelpasivat hematiittipöllöt, pikkulinnut oksilla eivät. Ne saa sitten joku toinen. :)

 

Pöllöt eivät ole ihan kevyet, mutta ovat hauskat korvissa.

Mutta mitä ihmettä; olen tehnyt neljät korvikset. Nämä siis jäivät tähteeksi Olivat liian krumeluita kuulemma. :D

Ja oikeastaan osallistuin vähän kuin varkain korukoplan haasteeseen tuunata vanha koru uudelleen. Tein nimittäin kahdesta aiemmin esittelemästäni linturiipuksesta nuo pikkulintukorvikset. No, en kuitenkaan ihan näin simppelillä tuunauksella viitsi osallistua, vaikka supersimppeli olenkin. :D

Pikahaaste

Pikahaaste, vaikkei pitänyt. Korukoplassa on menossa kiva pikku pikahaaste, kiitos taas Mags!

Tuntuu, että elämäni on yhtä pikahaastetta, joten on se nyt vähän noloa jäädä pois korukoplan pikahaasteesta. Räpsäsin nyt pimeällä tuon kuvan, ja se on ihan järkyttävä, mutta näkyy siinä muutama pikakoru, jotka eivät ohjetta kaipaa. Ehkä kuvaan ne paremmin, joskus.

Etualan linturiipuksia olisi tarkoitus esitellä. (Takimmaiset korut toisin vielä pikaisempia. :D)Mustat korumetalliset riipusaihiot on kotoisin taas Helmetin kirppikseltä, olikohan Pänisteriltä. Niihin on hopeisilla pallopääkorupiikeillä kiinnitetty (piikit oli just niin lyhyitä, että pieni yksinkertainen linkki vaan) swarovskin pikku kristalleja ja laitettu vielä hopearenkulalla valmiiseen nahkanauhaan. Noista voisi tehdä korviksetkin, ehkä.

Enkkua

Enkun ope pyysi myös tekemään itselleen avainnauhan; Englannin lipun värein tietty. Ei mene sekaisin muiden kanssa. :) Ensin ajattelin, etten sen värisiä helmiä omista, mutta löytyipäs jotain kumminkin kun vähän etsiskelin; mashan jadea, akaattia, simpukankuorihelmiä, mangnesiittia, lapis lazulia, onyksia, lasia, välihelminä sopivan värisiä siemenhelmiä tai delikoita. Yhtä helmilaatua en enää muistanut.- Ja hännänhuippuna taas amerikkalaisen taiteilijan lamppuhelmi. Niitä haalin joskus enemmänkin, ja lähes aina on löytynyt sopivan värinen keskushelmi avainnauhoihinkin.  Eli nauha on taas tarkkaan ja harkiten koottu eri helmistä, vaikka näyttää perin simppeliltä. Aikaa tämmöisten nauhojen tekoon menee siksi yllättävän paljon. Mutta tässähän ei tunteja lasketa. :D

 

Näin on marjat!

 Näin on Muumimamman marjat! Avainnauha putkahti taas. :D Nauha ehkä jo hetken hillotuista helmistä. Helmet ehkä jadejäljennöstä, värjättyä vuorikristallia, lasia, keskushelmenä amerikklaisen taiteilijan kukkahelmi. Väritys vie väkisinkin ajatuksen jo aavistuksen jouluun.

 

Hui että :)

Loma mennä lompsahti. Ja mitä tuli tehtyä? Ei pal mitään. Ei vaan; korjasin tai paremminkin tarkistin, oppilaiden kirjoja ja vihkoja, ja muuta pientä työhön liittyvää... Ja vähän reissattiin.

Korurintamalla ei nyt luovuus saa siipiään lentoon (koska on saanut...) . Mutta ostinpa sentään pari siivekästä, ihan suoraan helmetistä. Hopeaa ovat, ja sievät kuin mitkä. Pakko nyt esitellä koko pikku ostokset. Nimittäin nuo savukvartsimollukat olivat niin ihania. Kaikki vasemmalla olevat savukvartsit ja (vuori)kristallit sain kaupan päälle. Miten pienestä sitä ihminen tuleekaan onnelliseksi. Kiitos ihanaisen Marissan. :)

Ihan vahingossa nuo lepakot markkeeraa vähän niin kuin halloweenteemaa, josta en pahemmin piittaa. Mutta olkoon tämä nyt sitten ajankohtainen postaus tästä aiheesta. :D

Hola bola

Mukava työkaveri jää  huomenna vauvalomalle. Alkuperäinen tarkoitus oli taas toinen kuin lopputulos. Piti tehdä vähän erilainen koru, mutta suunnitelmat muuttuivat.  - Ja aikaa oli pieni hetki tänä iltana; siispä Nerik-laatikolle mars. Sieltä löytyi ihanan vienosti helisevä suuri balin hopeinen riipus, jonka pujotin pitkään satiininauhaan; ja bola-koru oli valmis. Supersupersimppeli, mutta tykkään. :)

En enää kehtaa :D

Itäsuomalaiset tarkoittavat, etteivät viitsi, jos eivät kehtaa. Meille länsisuomalaisille sama sana tarkoittaa, että hävettää. Siis minua hävettää esitellä taas näitä avainnauhoja. Siksi rajasin vähän klinksuja pois kuvista. Leikitään, että nämä eivät ole avainnauhoja. :D No, teen näitä, koska näillä on kysyntää, ja mulla on paaaljon helmiä. - Ja nämä ovat tarpeeksi simppeleitä.

Turkoosivihreässä on howliittia, puuta ja vähän aiotoakin turkoosia.

Ruskehtavanoranssissa on helminä akaattia, aventuriinia, karneolia, välissä delikoita.

Taiteilija vai tehtailija

Tehtailuksi meni taas tämä taiteilu. :D Kohta on klinksut loppu, ja nauhoja sen kun puskee. Pari kuvaamatontakin on korualustalla syntymässä. Nyt vain nopsasti kuvat tänne, ja selityksiä sitten kun viitsin ja/tai kerkiän, ihan vain materiaaleista itselleni muistiin.

Eka kuvassa kolme värikästä nauhaa, joista yksi on kuvattu jo aiemmin.

 

Seuraavassa kaksi mustavalkosta ja yksi valkosävyinen.

Ja sitten vielä ruskea kaveriksi turkoosiruskealle.

Lopuksi uusimmat vielä "yksityskuvissa", jotta niistä saisi jonkun tolkun.

 

Arkista

Arkinen aherrus on alkanut, sen "kunniaksi" tämä nauha on astetta arkisempi. Tuo amerikkalaisen taitelijan tekemä lamppulasihelmi on toki hieno, ehkä vähän eri paria muiden helmien kanssa. Muut helmet ovat howliittia, puuta, kultakorallia, krysopaasia, isoja siemenhelmiä ...

Niin siis, tämä on myös avainnauhakoru, vaikka "klinksu" onkin rajautunut molemmista kuvista pois.

Syksyn merkki

Varma syksyn merkki  on se, kun kollegat kyselee avainakaulanauhoja. No hyvä kun joku kelpaa. :) Niiden tekeminen on vain niis riskialtista, kun pelkään aina, että en saa niistä tarpeeksi kestäviä. Jonossa olisi taas muutama väritoivomus; tässä turkoosi-ruskea, helminä howliitti, savukvartsi, eebenpuu, palmupuu, brontsiitti, kahvijaspis...

Kesän viimeinen

Kun kesä alkaa kääntyä syyspuolelle, alkaa meikäläisen kaihomieli. Olen niin superisti kevät- ja kesäihminen. En vain voi sille mitään. Rakastan niin valoa ja lämpöä, että tietoisuuskin hiipivästä pimeydestä saa pienen surusävelen soimaan sydämen sopukoissa, vaikka alkusyksy toisi mukanaan kuinka mukavia juttuja tahansa.

Tässäpä siis sen "kunniaksi" kesän viimeinen korento! Sudenkorentorintakrossi on tehty metallilangasta ja putkihelmistä, muutama muu helmi lasia ja onyksia, neulaosuus hopeoitu. Tämä syntyi kokeiluna tyttöjen käsitöitä varten.

Korukoplakukkaa pukkaa

On aika julkistaa uusin Korukoplan haaste "Kukka - kukempi - kukkasin", jossa oli seuraavanlainen Magsin ohjeistus:  "Tarkoitus olisi näperrellä kukka/kukkia helmistä, pienistä tai suurista, materiaali muuten vapaa, kunhan kukka/kukat muodostuvat selkeästi useammasta kuin yhdestä helmestä ja kunhan lopputulos on Koru."

Tekisi mieli taivuttaa tuo hauska epäkieliopillinen substantiivin adjektiivitaivutus näin: kukka, kukempi, kukin. Itse kukin saa nimittäin toteuttaa kukkimisensa haluamallaan tavalla. Minä kukin näin. Tämä koru on tuskin kaikkein kukkasin.  Toivottavasti nämä nyt kuitenkin on kukkia... Isot helmet ovat fluoriittia, pikkuiset siemenhelmet ehkä tohoja, metalliosat hopeoitu. Näitä "kukkia" ja lehtiä taidan tehdä vähän enemmänkin, mutta perinteeksi näyttää muodostuneen, että esittelen korukoplassa(kin) enemmän tai vähemmän keskeneräisiä töitä. :D Siemenhelmistä on kyllä kiva näperrellä, kun vain aikaa ja kärsivällisyyttä piisaisi. 

Tämän mallin, jota vähän sovelsin, löysin 2008 elo/syyskuun BEADWORK -lehdestä. (Lehti ostettu tietty Helmetin kirppikseltä, niin kuin nuo suuremmat fluoriittihelmetkin.) Värimaailma on taas sattumoisin lempparisävyjäni lilaa ja vihreää. 

Korukoplassa on tällä kertaa mukana myös  Magsin vaihtokaveri Rita, Lori Andersonin emännöimässä  Kansainvälisessä helmisopassa (Bead Soup Blog Party). Sen kunniaksi olkoon koru nimeltään vaikka "Dream Garden". Aika pieni pala tosin. :D 

Tuo helmisoppa se vasta huikea onkin. Vähän olen tutkaillut niitä sivuja, mutta menevät yli ymmärrykseni. Mistä ihmeestä jo(i)llakin riittää energia kaikkeen tuohon. Soppa on laajentunut vuosien varrella niin, että se suorastaan kuohuu yli. Hienoa, että Mags jaksaa olla mukana siinäkin, ja vie suomalaista korutaidetta upealla tavalla maailmalle.

Syysunelmaan...

Välillä tuntuu siltä, että näitä supersimppeleitä väkerryksiä ei viitsisi edes esitellä, mutta oikeastaan alunperin tämän piti vain ollakin mulle itselleni dokumentointia varten. Silti tuntuu kivalta, kun joku tänne eksyy, ja vielä kommetoikin. :)

Korun tarkoitus olisi olla morsiamen äidin kaulassa syyshässä. En sitten millään taas ole tyytyväinen. Tätä täytyy ehkä vielä rusteerata, mutta onpa tässä aikaa. Yritin ensin kaikenmoista vähän monimutkaisempaa, kunnes taas kaikki karsiutui ja tuli tämmönen tylsä. Mutta nuo sydämenmuotoiset verenpunaiset granaatit, jotka ostin Nekalta Helmetin kirppikseltä, on ihania. Niiden seuraksi laitoin makeanvedenhelmiä ja hopeaa. Asu, johon tätä koitin tämmätä: Mekko hopeanväristä silkkiä, kengissä kahta viininpunaisen sävyä, viininpunainen laukku. 

Mutta hmm, pitäisköhän tossa olla joku riipus. En osaa päättää. Tässä laitoin vain malliksi muutaman hopeariipuksen, jotka ovat kuvassa "valesvireessä", eivät siis edes kiinni korussa.

  Siis niin, oisko hopealehti mitään..

 Vai sydän, kun kerta häihin...

Vai komea patinoitu kukka...

Vaiko sittenkin sudenkornto, muisto kesästä...

Vai joku muu hamsterin hopeariipusloodasta. :D
Aluksi ehkä riipukseton versio kumminkin. Ja retuseerataan sitten myöhemmin, jos tarve vaatii.

Häistä tuli nyt vasta mieleeni, että en kuvannut ollenkaan niitä koruja, jotka tein keväällä kesämorsiamelle. Olivat laadukkaista makeanvedenhelmistä ja hyvin simppelit, mutta väkertämäni kampa olisi kannattanut kuvata. Morsian on onneksi luvannut minulle kuvansa koruineen. Ehkä saan laittaa sen joskus tänne. :)

Ps. Nyt kun katselin nuo kuvat tässä vielä läpi, oisko tuo sydänmollikka sittenkin paras....

Vanhoja :)

Siis tosi vanhoja, tuhansia vuosia vanhoja.... Noo, en nyt ihan niin vanha itse ole, joten nämä korut eivät ole itse tekemiäni. :D Tarkoitus ei ollut edes kuvata niitä tätä blogia varten, mutta kun mitään valmista ei itselle synny, täytyy tyytyä toisten tekemiin.

Korut kuvasin äskeisellä lomareissulla, ja ovat Lontoon British Museumin aarteistoa. Varsinkin tuo Egyptin osasto oli vallan huikea. Pääosassa siellä olivat aivan muu kuin korut, mutta oli siellä toki niitäkin.

Muinaisia koruja katsellessa tulee miettineeksi korun tekijän ja kantajan elämää. Katseleekohan joku kaukaisessa tulevaisuudessa meidän korumaakareiden tekeleitä miettien, minkähänlainen tarina tuohonkin koruun kätkeytyy.

Aluksi arvokoruja; ylhäisten egyptittärien yllä kaikki oli kultaa mikä kiilsi. 

Seuraavat ovat Egyptin varhaishistorian ajoilta, jopa 7000 vuotta vanhoja. Tekstistä voi saada selvää, jotta tutunpuoleisia materiaalejakin on käytetty. Ei ole mitään uutta auringon alla sanoisi Sinuhe egyptiläinen, vai oliko se sittenkin Saarnaaja. :D

Kreikkaosaston korut olivatkin jo pikkasen uudempaa tuotantoa, mutta reippaasti ennen ajanlaskun alkua nekin on tehty. Harmi, kun en kuvannut noita tekstejä, enkä muista mitä kaikkea niissä luki. Nähtävää oli niin valtavasti, että melkein pyörrytti. Kaikkia osastoja emme edes ehtineet kiertää, kun aikaa oli vain muutama tunti.

Lasivitriinissä luuraa upeita kreikklaisia kultakoruja. Ja lasin heijastuksessa luuraa haamu, jonka kaulassa on korukamu Magsin tekemä koru, jonka nimi on, kuinkas muuten, "Minäkö vanha nainen". Noo, kaikki on suhteellista. :D Se on ehdottomasti yksi lempikoruistani, ja olikin kaulassani koko Englannin reissun. (Sitä paitsi korun virallinen nimi olikin Kesyttämätön. Sekin sopii. :D)

Kun kerta vanhuutta päästiin päivittelemään, niin lopuksi on pakko pistää kuviin pikkusen vanha pikku ammoniitti. Ihan koru tämä ei ole, mutta koru tulee mieleen, koska olen tilannut joskus Kiinasta ammoniittiriipuksia. Olen ihaillut niiden "muinaisuutta" epäillen välillä, voivatko ne oikeasti olla niin vanhoja.

Kokoa tällä ammoniitilla on lähes metri, ja sen koti on nykyään Lontoon Natural History Museum. Todella näkemisen arvoinen paikka sekin. Tuossa klapussa sitten seisoo ikä, noin about. :D

Annan (sut pois)

Tapasin pitkästä aikaa vanhan ystäväni Annan. Annan nyt hänelle jonkun korun, ehkä tämän. Anna on selkeästi väritykseltää kesä. Ainakin tuo oranssi on hänen värinsä.

Nuo välilinkit on pätkitty ihansta pronssinvärisestä ketjusta, helmet simpukankuorta. Kuva vähän vääristää värejä.