Hutilätty 2

 Hutista hurmaavaksi korukoplan toinen julkaisupäivä on tänään. Tässä samaa sarjaa kuin viime viikolla: halkaisjaltaan 5 cm iso ja painava, sinänsä kyllä kaunis picassojaspisriipus sai nyt kaverikseen lisää picassojaspista ja kuparin väriä ja valmiiksi kantattua silkkinauhaa. Värit ovat lemppareitani, mutta en tiedä osaanko näin isoa riipusta kaulassani riiputtaa.

Kovasti oli hätäinen tämäkin postaus, mutta koitan käydä muiden töitä katselemassa kun kerkiän. Kiitos taas ihanasta haasteesta Mags. ja kiitos kaikki muutkin mukana olleet. Tämä on niin kivaa, että pakko oli keretä mukaan. :)

Lilapinkkikarkkinauha

Taas yksi primproiska, kirjavainen kiiltäväinen avainnauha. Pyydettiin lämmintä lilapinkkiä. Pinkkiä löytyy, samoin lämmintä lilaa, nuo vähemmän lämpimät hyppäävät kuvassa silmille, luonnossa eivät niinkään. Helminä mm. akaattia, jadea, kristallilasia, tsekkiläistä lasia... Vähän rauhaton tuli, mutta tilaajalle kelpas. :)

Hutista hurmaavaksi

Vuoden ensimmäinen korukopla on aiheeltaan "hutista hurmaavaksi".  Huti on siis ostos, joka joskus on ollut olevinaan kovinkin kiinnostava, mutta ei jostain syystä päässytkään koruksi asti. Magsin järjestämän kivan haasteen tarkemmat tiedot ja osallistujat löydät täältä  korukoplan sivulta.

Haasteen julkaisupäiviäkin oli kaksi, ja ajattelin, etten tähän ekaan satsiin ehdi, mutta yömyöhällä nyt kumminkin oli pakko jotakin värkätä. Kyseessä on kauniskuvioinen picassojaspisriipus, joka jäi käyttämättä, koska riipus on tosi painava ainakin minun makuuni. Se on kooltaan noin 4x4cm ja noin puoli senttiä paksu. No, yhä se on painava, mutta koitin lisätä sen kaveriksi jotakin vähemmän painavaa. Mukaan pääsi muutama käärmeennahkajaspis kahta muotoa, koska värimaailma oli niissä sama. Lisäksi käytin kevyttä korumetalliketjua. Helmet on kieputeltu artistic wireen.

Kiitos taas luova Mags, joka saat potkittua meikäläisenkin saamaan jotakin aikaiseksi. :) Ja nyt muiden huikeita huteja tutkimaan.

Ps. Väksinkin tämä riipus tuo mieleeni  vanhan suomalaisen kansansävelmän "On suuri sun rantas autius". Pistän sen nyt kokonaisuudessaan tähän, vaikka laulu onkin `vähän´ melankolinen. Mutta sitähän tämä suomalaisuus parhaimmillaan on. :D

On suuri sun rantas autius,
sitä sentään ikävöin:
miten villisorsan valitus
soi kaislikossa öin.

Joku yksinäinen eksynyt,
joka vilua vai keroi
jok' on kaislikossa kierrellyt
eik' emoa lötytää.

Sun harmajata aaltoas olen
katsonut kyynelein,
ens' surunsa itkenyt rannallas
mun on oma nuoruutein.

On syvään sun kuvasi painunut
ja sitä ikävöin,
olen villisorsaa kuunnellut
mä siellä monin öin.

Vanhasta uutta

Otsikko sopinee näin uuden vuoden alkuun. Esittelenpä taas "vaihteeksi" yhden avainnauhan, joka syntyi vanhasta riipuskorusta. Vein niihin ainoisiin myyjäisiin, joissa olen korujani myynyt, myös ensimmäisiä korutekeleitäni.

 

Joku ihastui jaspiskoruun, jonka olin rakennellut Magsilta hankkimani riipuksen innoittamana. (Onneksi löysin vanhan kuvan siitä, kun en huomannut uutta ottaa ennen purkua.) Ostaja kuitenkin halusi siitä avainnauhan, ei riipuskorua. Heräsi epäilys, löytisikö mitään sopivaa lisävärkkiä, koska pituutta tarvittiin toiset mokomat lisää. No aika mukavasti mielestäni sain nauhaan saman tyylin, vaikka se tosiaan venyi yli 90 cm pitkäksi. Toivotaan, että nauha kelpaa tilaajalle, mutta mitähän teen nyt tuolla riipuksella...

 

Uudessa nauhassa on lisätty picassojaspista ja nuo pikkuhelmet olin merkannut kuvajaspis nimellä. Rondellit ovat unikkojaspista. Ai on siellä pari valtamerjaspistakin, jaspiksia on miljuunalla eri nimellä. Tuon värisiä pieniä siemenhelmiä en löytänyt enää mistään, joten aika taiteilua oli avainnauhan rakentelu. Aikaa meni runsaasti enemmän kuin ihan uuden nauhan tekemiseen, mutta mottonihan on "sitä saa mitä tilaa.":D Ihan luonnollista väriä ei tainnut tulla uusiinkaan kuviin, mutta otin kuvat nyt sentään ilman salamaa ihan lunnonvalossa, jota on tunnetusti ollut tätä nykyä kovin heikosti.