Hutista hurmaavaksi

Vuoden ensimmäinen korukopla on aiheeltaan "hutista hurmaavaksi".  Huti on siis ostos, joka joskus on ollut olevinaan kovinkin kiinnostava, mutta ei jostain syystä päässytkään koruksi asti. Magsin järjestämän kivan haasteen tarkemmat tiedot ja osallistujat löydät täältä  korukoplan sivulta.

Haasteen julkaisupäiviäkin oli kaksi, ja ajattelin, etten tähän ekaan satsiin ehdi, mutta yömyöhällä nyt kumminkin oli pakko jotakin värkätä. Kyseessä on kauniskuvioinen picassojaspisriipus, joka jäi käyttämättä, koska riipus on tosi painava ainakin minun makuuni. Se on kooltaan noin 4x4cm ja noin puoli senttiä paksu. No, yhä se on painava, mutta koitin lisätä sen kaveriksi jotakin vähemmän painavaa. Mukaan pääsi muutama käärmeennahkajaspis kahta muotoa, koska värimaailma oli niissä sama. Lisäksi käytin kevyttä korumetalliketjua. Helmet on kieputeltu artistic wireen.

Kiitos taas luova Mags, joka saat potkittua meikäläisenkin saamaan jotakin aikaiseksi. :) Ja nyt muiden huikeita huteja tutkimaan.

Ps. Väksinkin tämä riipus tuo mieleeni  vanhan suomalaisen kansansävelmän "On suuri sun rantas autius". Pistän sen nyt kokonaisuudessaan tähän, vaikka laulu onkin `vähän´ melankolinen. Mutta sitähän tämä suomalaisuus parhaimmillaan on. :D

On suuri sun rantas autius,
sitä sentään ikävöin:
miten villisorsan valitus
soi kaislikossa öin.

Joku yksinäinen eksynyt,
joka vilua vai keroi
jok' on kaislikossa kierrellyt
eik' emoa lötytää.

Sun harmajata aaltoas olen
katsonut kyynelein,
ens' surunsa itkenyt rannallas
mun on oma nuoruutein.

On syvään sun kuvasi painunut
ja sitä ikävöin,
olen villisorsaa kuunnellut
mä siellä monin öin.